torstai 13. tammikuuta 2011

Tässä torstaissa mukavinta...








... taisi olla Neiti Esikoisen innostunut ääni puhelimessa hänen kertoessaan uudesta matematiikankirjastaan. Kotiin tultuani en ehtinyt saada vielä takkia pois päältäni, kun sain kirjan syliini päällystämistä varten! Itselläni on aina ollut viha-rakkaussuhde matikkaan. Aivan alaluokilta en muista miten suhtauduin, mutta suunnilleen neljänneltä luokalta ylöspäin matikan kanssa taistelin. Tukiopetuksessa tuli istuttua ja isä yritti kotona auttaa parhaansa mukaan. Matematiikkaan liittyvät koulussa suurimmat huonommuudeen, jopa itsensä täysin tyhmäksi kokemisen tunteeni. 

Ala-asteen päästötodistuksessa matikka oli 6, mutta seiskaluokan joulutodistuksessa 8. Luokkamme oppilasmäärä pieneni puolella ja opettajalla oli kunnolla aikaa neuvoa hitaammin oppivia. Valitettavasti tämä hyvä opettaja ei jatkanut enää kasi-ja ysiluokilla, joten olin taas ahdingossa. Lukiossa räpiköin lyhyen matikan joten kuten läpi. Sairaanhoitajaksi opiskellessa pelkäsin lääkelaskuja kuin ruttoa, ja useamman kerranhan tenttejä piti uusia. Silti aika ajoin olen saanut kokea myös pieniä onnistumisen elämyksiä, joiden avulla jaksoin eteenpäin. Yleensä siihen oli apuna ymmärtäväinen ja kärsivällinen opettaja. Onneksi tyttäreni suhtautuminen tähän numeroiden, ratkaisujen, päättelyn, logiikan yms maailmaan on ainakin nyt innokas... ja toivottavasti sellaisena pysyykin!

Uuden matematiikankirjan kuvan kaveriksi löytyi kaksi samaan värikkääseen tunnelmaan sopivaa kuvaa, joita en edes muistanut ottaneeni :)! Ananas, se kai tuon hääpäivälahjaksi saamani kukan nimi on, täyttää mukavasti joulukukkien kuihtumisen myötä jäänyttä vajetta.

Ja niin, blogitoveri lumiomenalla arpajaiset kaksivuotissynttäreiden kunniaksi!

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo hedelmäkuva, kiehtovat värit!

    Oli kiinnostavaa lukea matematiikkamuistojasi. Minulle matikka oli aika sellainen perusaine, joka ei ollut helppoa eikä vaikeaa. Kun lukioon valitsin yleisen matematiikan, lopahti mielenkiintoni ko. aineen opiskeluun. En ole työssäni juurikaan matematiikka tarvinnut, mutta mieheni sen sijaan tekee työkseen juuri matikkaan ja fysiikkaan liittyviä asioita. Niin voivat pariskunnan ammatillisen intressit olla erilaisia. :)

    Hienoa, että esikoisesi oppiaineesta innostunut!

    VastaaPoista
  2. Mie olin kans ilahtunut, kun Neiti kertoi mulle viikko sitten, että matikka on ihan kivaa. Kivointa on kuitenkin kuulemma kuvis ja oliko se äidinkieli?? :)

    Ja hyvin samankaltaiset on tosiaan noi matikkamuistot...sukuvika siis... :P

    VastaaPoista
  3. Lumiomena; tykkään itsekin tuosta hedelmäisestä :)!

    Kaisa, juu taitaa olla perimässä... vai sittenkin asenteessa?

    VastaaPoista
  4. jaa-a, en usko että meijän (tai ainakaan miun) matikkaongelmat ois vain asenteesta kiinni. Ois nimittäin tosi kiva osata sitä, mut jos ei vaan tajuu niin ei tajuu :( Tai ehkä tajuis, jos ois saanut tsiljoona tuntia tukiopetusta lisää...

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!