3. päivä

- luin eilen liian myöhään, mutta minkäs teet kun kirja vie mukanaan!

- ostin tänään kokonaisen ananaksen, jota himoitsin jo lauantaina, mutten ottanut painoksi selkäreppuun

- ostin myös tofua, minussa nimittäin asuu pieni kasvissyöjä, joka näin yksin ollessa voi kikkailla ruoan kanssa just niin kuin tykkää :) 

- ahersin autotallin eteen jäätyneen, iltamyöhään auratun lumivallin kanssa ja kannoin puita kuusi telineellistä sisälle töiden jälkeen. Ehdin nauttia kirkkaasta iltapäivän auringosta viime metreillä. Lisäksi vein pulkalla lehtiä ja metallia kierrätyspisteeseen illan hämärtyessä. Siinä olivat tämän päivän liikuntasuoritteet. Huomenna menen suoraan töistä EasyLineen. Pakattu jumppakassikin on jo autossa valmiina.

- kierrätyspisteeseen kävellessä mietin yksinoloa, yksinäisyyttä, itsenäisyyttä, itsekkyyttää... 

- sukasta taitaakin tulla minun jalkani kokoinen :) sekoitin lankojen paksuudet ja pidin tuota Nallen Kukkaketo-lankaa yhtä paksuna (tai ohuena) kuin Fritidsgardenin Fabelia, josta olen tehnyt Neidille yhdet sukat ja Herralle aikomus tehdä. Kysyin neuletukihlöltäni jo aiemmin silmukkamäärää Fabelia ajatellen ja tein sen mukaan nyt nämä... no on ainakin kasvunvaraa. (heh, näyttääpäs hienolta ja pätevältä lankojen nimet miun blogissa :) hihihi)

- piti mennä suihkuun, mutten tarennut. Sauna lämpiää siis.

- sain juuri sähköpostiini tuoreita kuvia lasten tämän päivän laskettelureissusta, ihana aurinkosää on ollut Lapissakin ja upeasti lunta...

2. päivä

Kurkkuni on ollut karhea ja oloni nuupahtanut. Ulkona kaunista, mutta kylmä tuuli. Reilun tunnin lumityöt riittivät tämän päivän liikuntasuoritteeksi, vaikka hiukan olin hiihtoretkestä haaveillut. Tuulen takia talokin tuntuu kylmältä, vaikkei pakkasta ole paljoa. Tulta pitäessä ja lämmintä juodessa on tämä päivä vierähtänyt iltaan. Sukka edistyy, vaikka melkein heitin kutileen jo seinäänkin. Eihän se kantapää ollutkaan se hankalin juttu, vaan silmukoiden poimiminen kantalapun reunoilta. Tai se, ettei siitä edetessä kädenjälki näytä niin tasaiselta, aina jotain reikää ja koloa... mutta sinne ne hukkuivat, kun neuletukihenkilön puhelinkonsultaation jälkeen jatkoin taas. Neulomisen vastapainoksi luen Anneli Kannon Veriruusut-kirjaa, jota kirjastontäti suositteli torstaisella kirjastoreissulla. Se kertoo hamekaartilaisista eli punaisten naissotilaista vuoden 1918 sisällisodassa. Mielenkiintoista ja murheellista yhtä aikaa.

1. päivä

Aamulla anivarhain lähti sitten hiihtolomaseurue matkaan. Lapset halusivat nukkua viime yön vieressäni, Mies joutui lattiamajoitukseen. Eipä hän vastaan laittanut, ymmärsi varsin hyvin lasten äidinkainalokaipuun ennen viikon eroa. Kömmin itse vielä takaisin sänkyyn heidän lähdettyään, lueskelin uusinta Kodin Kuvalehteä reilun tunnin, ja nukahdin koiranuneen vajaaksi pariksi tunniksi. Alitajuntani ei varmaan antanut minulle lupaa nukkua kunnolla, ettei vuorokausirytmi sekoittuisi?

Ihmisen mieli on hassu järjestelmä. Vaikka olen toivonutkin saavani joskus olla hiukan pidempään yksin kotosalla, ja jopa rehellisesti sanottuna olen todella odottanutkin tätä viikkoa, niin kylläpä vaan tuntui haikealta hetkittäin. Mietin miten ajomatka etenee ja tietenkin hiukan jännitinkin, koska matka on pitkä. Tunti sitten olivat päässeet perille, matka oli mennyt hienosti. Onneksi.

Päivällä neuloin Neidille aloittamaani sukkaa jo vaikka kuinka pitkälle, sain nimittäin viikko sitten preppausta neuletukihenkilöltäni kantapään kanssa. Lopetin vuosi sitten aloittaman sukkaparin ja päätin aloittaa heti uuden, etten unohtaisi kantapäätä. Sukantekeleen parissa Juhaa ja Samulia kuunnellen vierähti aika iltapäivän puolelle. 

Kauppareissun tein kävellen (yhteensä 6km), ja oli aika veikeää kun ostokset mahtuivat selkäreppuun! Nyt siirryn saunapuhtaana Katin kookos-linssikeiton kanssa odottelemaan Putouksen finaalia. Hyvä kun lapsetkin ehtivät nähdä sen suorana lähetyksenä, tallenusta jo nimittäin tilasivat siltä varalta, etteivät ehdi perille ajoissa. Neiti totesi muuten eilen, että ei varmaan ole yksin yhtä kiva katsoa Putousta kuin perheen kanssa...


p.s. annoin Ixuksen reissulaisten mukaan, joten nyt vanha PowerShot pääsee taas hommiin... mikäli siis kuvaututtaa.

Yksin kotona

Minulla on edessä huomisaamusta alkaen aivan uusi ja ennenkokematon tilanne. Muu perhe lähtee hiihtolomalle Lappiin, ja minä jään kissojen kanssa kotiin. Syystä että a) minulla ei ole lomapäiviä tälle kaudelle  jäljellä enempää kuin kaksi kpl, b) sovimme lähikollegani kanssa jo hyvissä ajoin viime syksynä, että koska minä lomailin koululaisten syyslomaviikon, hän pitää tulevan hiihtolomaviikon. Reilu peli. Yhtä aikaa emme voi lomailla, koska sijaisia ei kasva joka oksalla, you know!

No, en ole tästä tilanteesta kauhean pahoillani, koska en ole perheellisenä ihmisenä ollut vielä yhtä vuorokautta pidempään yksin kotona. Omaa aikaa minulla on kyllä ihan riittävästi, ja koska lapset ovat jo tuonkin ikäisiä, niin sitä "omaa aikaa" on heidän läsnäollessaankin. Voin lukea, katsoa telkkua, surffata netissä, puhua puhelimessa jne pääasiassa aivan rauhassa. Pääsen halutessani itsekseni jumppaan, lenkille, tapaamaan omia ystäviäni miehen työvuorojen sallimissa puitteissa. Mutta että olla yksin kotona. Se on melkeinpä jännittävää! 

Voitte vaan kuvitella, että olen tietenkin jo suunnitellut päässäni yhtä sun toista hommaa, joita voisin toteuttaa tulevan viikon aikana. Aamuisin voisin mennä tuntia aikaisemmin töihin eli seitsemäksi, kun ei tarvitse viedä Kuopusta päiväkotiin. Näin ollen pääsisin jo kolmelta kotiin, torstaina jo yhdeltä... Voisin mennä suoraan töistä jumppaan tai hiihtämään. Kotona on monta nurkkaa, joita voisin ruokota rauhassa. Eilen kävin kirjastossa, ja lainasin monta kirjaa. Aloitin Esikoiselle villasukan... No, yritän ehkä kuitenkin ajatella niin, että teen mitä milloinkin huvittaa, kun ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään. Niin ja kissoista. Ja kodista. 

Kodissa riittääkin huolehtimista, mökki on aika hyrskyn myrskyn. Alkuviikosta meille rantautui nimittäin The Yrjö. Hra Kuopus sairasti tapansa mukaan pikataudin (onneksi), oksensi neljä kertaa ja parani. Yrjön pelossa sitten on keskitytty oleelliseen eli juotu Gefilustuotteita, pesty käsiä normaalia ahkerammin, vaihdettu käsipyyhkeitä ja pesty vessoja tiuhaan. Mies sairasti eilisen päivän, hän kun hoiteli Kuopusta sen oksenteluyön ajan. Nyt on tietenkin pieni jännitysmomentti ilmassa, miten käy Neidin... Toivotaan, ettei The Yrjö iske häneen, ainakaan huomisen 12tunnin automatkan aikana! Reissuun lähtevät lisäksi mummu ja pappa eli appivanhempani. Määränpäässä Sallassa joukkoon liittyy vielä mieheni serkkutyttö sulhasensa kanssa. Toivon heille kaikille oikein ihanaa ja antoisaa hiihtolomaviikkoa!! 

Ja itselleni toivon rauhallista oloa :)! 

p.s. saa soitella, voi miulla jossain vaiheessa yksinäinenkin olo iskeä...

Ties kuinka mones tulppanikimppu jo tälle vuodelle. Tämän punakeltaisen sain Ystävältä viime perjantaina. Sään lauhtuminen, liukas keli ja eilinen kirkas taivas ovat tuoneet pieniä tuulahduksia keväästä. Olen kuullut talitintinkin laulavan. Alkaisinkohan jo odottaa kevättä?

Kissanpäiviä

Kissoillamme ei ole oikeasti mitään asiaa meidän sänkyymme, ja ihmeen hyvin on tämä kovapäisempi nuori herrakin, Rymy sen oppinut.  Lasten sängytkin olivat aluksi kielletty paikka, mutta siinä säännössä olen lipsunut. Lapsuuden kodissani saivat kyllä nukkua meidän lasten vieressä, ja mikäs sen mukavampaa kuin lämmin, pehmeä, kehräävä kattimus kaverina. Alunperin asetin kiellon siksi, etteivät vuodevaatteet olisi aivan karvoissa tai ulkoa kantautuvissa roskissa. 

Ihan alussa lapset olisivat tietenkin halunneet kissat viereensä, mutta eivät kuitenkaan oikein osanneet nukkua niiden kanssa. Edesmennyt Peksi oli aika ärsyttäväkin, kun tuli rinnanpäälle ja saattoipa jopa kuolata naamaa! Siis kyllä, kissakin osaa tehdä niin! Nyttemmin Roope ja Rymy saattavat nukkua lastenhuoneen sohvalla, mutta enimmäkseen lastenhuoneen ovet ovat kiinni yön, etteivät kissat herättäisi lapsia. Rymy varsinkin alkaa leikkiä lattialla olevilla Legoilla tai painii pehmolelun kanssa. 

Perjantaina petasin sänkymme vaatekutsujen takia, ja kas kummaa, molemmat kattimukset olivat tulkinneet päiväpeiton luvaksi vallata sänkymme! Makuuhuone yläkerrassa muuten antaa (ainakin minulle) luvan lepsuilla sängyn petaamisesta, ja päiväpeitto onkin suurimman osan ajasta viikattua tuolin päällä. 

No kissat siirrettin kuvaamisen jälkeen tylysti nukkumaan muualle, vaikka suloisesti Rymy retkottikin koko pituudeltaan peiton päällä. Roope oli ehkä hiukan varovaisen oloinen, ihan kuin se vanhempana olisi tiennyt toimivansa vastoin sääntöjä. 

Tuota päiväpeittoasiaa olen toisinaan miettinyt, kuinka moni ihan oikeasti ehtii/jaksaa/viitsii/muistaa pedata sänkynsä aamun tohinoissa? Miten teillä?

Tautinen viikko

Vuodenvaihteessa lunta oli näin vähän.

Se maanantainen väsymykseni enteilikin sitten nuhaa. Olin Kuopuksen kanssa tiistain kotosalla, ystävänpäivä meni rattoisasti sohvalla telkkarin äärellä ja taloa lämmittäessä. Sunnuntaina vielä hiihdin hyvissä voimissa kympin ja olo oli mainio. No nyt on sitten menty matalalla profiililla nämä kaksi päivää töissä. Maanantaina aloitti uusi opiskelijakin harjoittelunsa meillä, ja hermoilin sitä tapani mukaan ennakkoon. Onneksi on jo ensimmäisten päivien perusteella osoittautunut näppäräksi ja osaavaksi nuoreksi naiseksi, joten käytännön työt ovat olleet hänen hommanaan, ja minä olen ohjannut/valvonut... 

Hra Kuopus on jo kutakuinkin kunnossa, oli hoidossa eilen ja tänään. Yskii kyllä vielä, mutta taitaa olla tauti selätetty muuten. Viikonlopuksi olisi tiedossa mukavaa ohjelmaa, toivon ettei oma vointini mene huonompaan suuntaan. Huomenna pitäisi tulla tupa "täyteen" naisia lastenvaatteiden merkeissä, mahdollisesti saan AW:n ja pienen Kummipoikamme kutsuille myös. Lauantaina vuorostaan toinen lapsuudenystävä tulossa vierailulle perheensä kanssa pitkästä aikaa.