torstai 21. heinäkuuta 2011

Väsynyt maan...




Ukki lähti tänä aamuna mummon luokse. Rauhallisesti oli nukahtanut ikiuneen. Ehdin viime viikolla käydä häntä katsomassa. 

Tämä lohduttaa.

Tuntuu, että pitelen lapsuuteni viimeisistä rippeistä kiinni kaksin käsin. 

4 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto! Tuo tunne, kun rakas ihminen lapsuudesta lähtee on vielä tuoreessa muistissa. Ja täytyy myöntää, ettei ole päivääkään, ettenkö omaa mummiani ajattelisi. Kun ne rakkaat voisi aina pitää luonaan... Mutta elämä on kiertokulkua. Jonkun uuden aika koittaa ja toisen aika koittaa lähteä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaikille kauniista sanoistanne. Kaisa, iso halaus tätäkin kautta.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!