Mollissa

  

Luin viime yönä pitkästä aikaa myöhään, puoli kahteen asti. Loma-ajan iloja. Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen on ollut pokkarina jo ainakin vuoden verran hyllyssä odottamassa lukemista. Aloitin sitä pari viikkoa sitten rannalla ja ahmin nyt kerralla sitten loppuun. Kyllä hän osaa kirjoittaa, sen totesin taas kerran. Aihe kaikessa moninaisuudessaan pyöri mielessäni niin, ettei uni tullut ainakaan pariin tuntiin. Tosin osaltaan siihen vaikutti myös liian runsas kahvin kittaaminen. Päästin kissan pihalle kahdelta ja levitin vielä pyykitkin. 

Tänään olen sitten ollut luonnollisesti aivan väsynyt. Tunti sitten olisin nukahtanut lapsille lukiessani, mutta mies lupasi lämmittää saunan. Sitä odotellessa sitten istahdin koneen ääreen... ja kohta ei enää nukuta yhtään. Mietin isänisääni, jonka kuulin tänään olevan aiempaa huonommassa kunnossa... Lähdemme viikon päästä itään, väistämättä mietin ehdimmekö tavata häntä. Mietin, että hänen vaimonsa kuolemasta on yksitoista vuotta ja toisen ukin kuolemasta kolme vuotta. 

Mollivoittoinen maanantai.