Huomenna alkaa viimeinen lomaviikkoni. Yritän ajatella, että VIELÄ viikko, vaikka takaraivosta puskee ENÄÄ-sana innokkaammin pintaan. Yritän vain olla, etten koko ajan miettisi mitä voisi tehdä, mitä on tekemättä. Se on minulle vaikeaa kotioloissa, reissussa onnistui hyvin.
Eilen saunoimme pitkän kaavan mukaan kahden ystävättäreni kanssa. Istuimme aamuyöhön asti pihakeittiössämme, sytytimme kynttilät, söimme lohipiirakkaa ja Pavlova-rullaa, kyytipoikana kuoharia. Ei ollut kiire mihinkään. Puhumista riitti.
Luen Olli Jalosen Poikakirjaa. Lainasin loman alussa monta kirjaa, joiden esittelyitä olen lukenut blogeista. Jostain syystä en ole päässyt niissä alkua pidemmälle, mutta eihän sitä voi kaikista toisten suosikeista pitää.
Lapsuusmuistoja mummolasta putkahtelee tasaisesti mieleen. Laitoin ukin ja mummon kihlakuvan kehyksiin, luonnonkukkia maljakkoon. Mummolassa oli kesäisin aina kukkia maljakoissa, useammalla pöydällä.
Upea kuva hämähäkistä :)
VastaaPoistaKaikki kirjat eivät aina aukea,joskus ne aukeavat vuosien kuluttua ja joihinkin ei vain pääse sisälle koskaan kunnolla. Mutta onneksi on niitä omanlaisiakin kirjoja, joita lukea :)
Kiitos Satu, tuo hämiksen varjo houkutteli napsimaan monta kuvaa ja onnistuihan tuo ihan mukavasti :)!
VastaaPoistaNäinhän se on, että ei kaikesta voi eikä tietty tarvitsekaan tykätä. Joskus sitä ihastuu jonkun kirjan kansikuvaan ja sitten ei millään saakaan tarinaa alkuun. Toisinaan taas tietää heti kannesta, että tuo on luettava :)