keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Mihin...





vievät nämä ladut ja jäljet? Blogini täytti viikko sitten vuoden. Hra Kuopuksella heiluu ensimmäinen maitohammas. Neiti Esikoinen tuntuu venyneen pituutta talven aikana, ja jos mahdollista, ovat kasvot kaventuneet entisestään. Näyttää niin isolta tytöltä, vaikka pieni on kuitenkin.

Mihin aika on mennyt? Miten se menee näin lujaa? Hetkiin tarttumista tarvitaan entistä enemmän. Muistan kuinka joskus nuorempana ei noteerannut sitä, kun vanhemmat ihmiset päivittelivät lasten kasvamista. Nyt tiedän mitä he tarkoittivat. Sitä on yhtä aikaa ylpeä ja haikea mieliala. 

Blogin pitäminen on ollut mukavaa, varsinkin kun olen saanut jopa vakituisia lukijoita ja kommenttejakin. Vuorovaikutus on tässä jutussa kuitenkin aika iso osa, ja on mukava tietää jonkun lukevan aatoksiani ja katsovan kuviani.  Jos pitäisin tätä vain itseäni varten, niin ei tämä varmaan olisi julkinen. Olin haaveillut blogin aloittamisesta jo aika kauan. Alkutunnelmia ja -selostusta voit kurkata täältä. Sitä hetkiin tarttumista tapahtuu tämän blogin ansiosta. Pysähtymistä, hetkien tallentumista, sanoina ja kuvina. Olen monta kertaa miettinyt blogini nimeä; ei se ole hyvä, se oli ihan hetkessä keksitty... mutta sitten taas päätän, että hyvä se on. 

Kirjoitin paljon muistiinpanoja Facebookissa, ja koska sain niistä mukavaa palautetta, päätin lopulta uskaltautua julkisempaan foorumiin. Facebookissa kirjoitukseni olivat ehkä napakampia, kotiäidin ajoittaisesta turhautumisesta kumpuavia. Nyt mennään laidasta laitaan. Toisinaan saan tiivistettyä ajatukseni hyvin, toisinaan teksti tahtoo karata käsistä, joskus menee monta päivää, ettei ole mitään kirjoitettavaksi. Sitten taas tulee puhti, inspiraatio ja innostus!  Mutta mitäpä se haittaa, näillä mennään, kuten Johanna Iivanainen laulaa! Mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan ladut menevät, miten tämä bloginpitäminen kehittyy...? Ajattelinpa minäkin jotain pientä järjestää juhlan kunniaksi, katsotaan lähipäivinä... nyt menen saunaan ja juon appelsiinilla maustettua valkoista teetä. Kaadanko ison, valkoisen mukillisen sinullekin? :)

6 kommenttia:

  1. Kiitos, kaada vaan :). Blogiasi on ollut ihana seurata, osallistua teidän arkeen ja juhlaan. Olen sen tehnyt aina hiljaisesti, mutta tiedäthän, täällä ollaan. Hali! J

    VastaaPoista
  2. Onnea yksivuotiaalle blogille ;)

    VastaaPoista
  3. Valkoinen tee on ihanaa, joten kaada vain! :) Onnea myös blogillesi. Tykkään vierailla täällä, koska osaat kirjoittaa elämästä, sen arjesta ja juhlasta siihen tapaan että tuntuu kuin tuntisin sinut.

    Hiljaa hyvä tulee on hyvä nimi blogille. ♥

    VastaaPoista
  4. Hei te kaikki ihaNaiset!

    J: Mukavaa kun kommentoit! Nyt kun vuoden jälkeen sen teit, niin ehkä joskus innostut toistekin ;)!

    Susa: Kiitos onnitteluista!

    Katja/Lumiomena: Minä olen vasta löytämässä valkoisen teen, vaikka teetä muuten taas tällä hetkellä enemmän juonkin. Kiitos onnitteluista ja kauniista sanoistasi! Olen aika otettu siitä, että juuri Sinä sanot noin! Arvostan sitä, että henkilö joka itse on taitava kirjoittaja ja sanojenkäyttäjä, ajattelee noin minun kirjoituksistani :)!

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea vuosikkaalle ja heiluvalle hampaalle! <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos A.W., myöhäiset kiitokset :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!