Pohjustusta

Meidän mokkulamme on niin hidas, että meni ikuisuus tuon otsikkokuvan lataamisessa... luulin jo, ettei se onnistu alkuunkaan.

Miksi minä päätin aloittaa blogin? Pidin aktiivisesti päiväkirjaa noin 9 vuotiaasta melkein parikymppiseksi. Kouluaikoina äidinkieli oli yksi lempiaineistani, ja menestyin ainekirjoituksessa kohtalaisen hyvin. Olen livenä erittäin puhelias, mutta ajoittain niin nopea, että sekoan sanoissani. Asian ydin katoaa niin kuuntelijalta kuin itseltänikin. Aika ajoin saan kriittistä palautetta puheeni tuottamisesta, niin siviilissä kuin työelämässäkin. Kirjoittamalla ilmaisen itseäni selkeämmin. Kirjoitettua ehtii miettiä. Voi pyyhkiä pois ja muokata monta kertaa lopulliseen muotoon, jäsentäen samalla aatoksiaan. Siviilielämässä voin päästää sammakoita suustani, syytää kiukuspäissäni vaikka minkälaista tekstiä. Töissä olen varovainen sanomaan lopullisia "totuuksia", koska aina en ole ehtinyt miettiä loppuun asti mitä oikeasti ajattelen. Usein ne oikeat sanat tulevat jälkijunassa. Minultakin tosiaan, vaikka saatan puhenopeuden takia aiheuttaa toisenlaisen mielikuvan...

Hmm... tuossapa oiva yhteys valitsemaani blogin nimeen. Olen miettinyt sitä nimittäin varmaan yhtä kauan, kuin koko blogin perustamista. Nykyisinhän hidastaminen, hitaampi elämä on jopa trendikästä. Itselleni tuo "Hiljaa hyvä tulee"sanonta putkahti mieleen, kun mietin mitä haluan blogiltani. Ensisijaisesti haluan kirjoittamisen avulla tosiaan jäsentää ajatuksiani, kuten aikoinaan päiväkirjaa kirjoittamalla. Monen asian pitäisi tapahtua nopeasti, tekemättömien asioiden lista (mielessäni) on loputon, työelämä stressaa, kehoaan ja mieltään pitäisi jaksaa hoitaa, parisuhteesta huolehtia... mutta josko osaisin ottaa joka asiassa pienen askeleen kerrallaan. Hiljaa hyvä tulee...