keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Arvokasta










Toisinaan työssäni tulee hetkiä, jotka haluan tallettaa tarkasti mieleeni. Säilöä näkymättömään lasipurkkiin, sulkea kannen tiukkaakin tiukemmin. Hetkiä, jolloin koen kristallinkirkkasti työni arvokkuuden ja tärkeyden. Hetkiä, jolloin tiedän olevani täsmälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hetkiä, jolloin löydän siihen hetkeen oikeat sanat. Hetkiä, jolloin osaan olla hiljaa. Hetkiä, jolloin kosketan asiakasta tai häntä hoitavaa omaista lohduttavasti, rohkaisevasti ja myötäeläen. Hetkiä, jolloin liikutun heidän liikutuksestaan ja tiedän, että näin sen juuri pitääkin mennä. Koen ja tunnen. 

Sellainen hetki oli tänään. Istuin 93-vuotiaan asiakkaani ja hänen omaishoitajatyttärensä kanssa mansikkamehulasien äärellä. Vanhus ei jaksaisi enää elää, ei ole enää pitkään aikaan jaksanut. Mutta jostain se aika on määrätty, sille me emme voi mitään. Kaikesta ahdistuksestaan ja väsymyksestään huolimatta hän jaksoi muistella menneitäkin. Sotavuosia, kihlautumistaan, vaimonsa kuolemaa syövän uuvuttamana... kuinka hän itse olisi halunnut kuolla vaimonsa syliin. 

Sain lahjaksi tämän miehen ja hänen vaimonsa sotavuosina käymästä kirjeenvaihdosta kootun kirjan. Omaiset ovat sen teettäneet kymmenkunta vuotta sitten. Olin erittäin otettu ja iloinen lahjasta. Silmät kyynelissä ajelin  kirkkaassa auringonpaisteessa toimistolle. Siellä piti istua hetki hiljaa ja koota ajatuksia, ennen kuin pääsin kaupan kautta kuopusta hakemaan... Ihmeellinen elämä.

6 kommenttia:

  1. Voi, miten arvokas ja ihmeellinen kirja. Ja kuinka koskettava postaus. Elämässä on paljon ihmeitä, ainutlaatuisia ihmiskohtaloita.

    Tästä tarinasta tuli mieleeni se Rakkaudessa erottamattomat-kirja, jonka loppu oli erilainen, mutta kokemuksissa ja puolisoon kohdistuvassa rakkaudessa paljon samaa.

    Sinulle jää tästä kohtaamisesta ikuiset muistot.

    VastaaPoista
  2. Tämä postaus toi kyyneleet poskilleni. Hetkessä eläminen on kunnioitettavaa kiireisessä työssäsi. Hassu lause, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan. Suurenmoinen elämä ;) E

    VastaaPoista
  3. Kiitos ystävät kalliit kauniista sanoista!

    Kyllä lumiomena, muistan varmasti. Luin illalla tuota kirjaa ja unessa oli lasteni kanssa hoitamassa tätä vanhusta, auttamassa hänen tytärtään :).

    E, ajattelin tänään töiden lomassa, että olisi pitänyt Juhaa siteeraten kirjoittaa ihmeellisen tilalle juurikin Suurenmoinen :) <3!

    Mietin pitkästä aikaa eilen sitäkin, että viime kädessä on aivan sama kuinka hyvin osaan ottaa verinäytteet tai kuinka hyvin olen ajan tasalla viimeisistä haavanhoitotuotteista tai kuinka tarkasti tuli eilisen päivän kirjalliset työt tehtyä. Tärkein, kaikkein tärkein on ihmisen kohtaamisen taito. Ei se aina minultakaan onnistu... mutta alan ehkä uskoa oikeasti, että se on minun Lahjani :) Se asia, mitä aina välillä ei muista olevan olemassakaan tai ymmärrä, tavoittelee ja haaveilee vaan jostain muka suuremmasta ja paremmasta...

    Taidan olla lomalle jääntipilvessa ;)

    VastaaPoista
  4. E, kyllä ymmärsin mitä tarkoitit, ei ollenkaan hassu lause!

    VastaaPoista
  5. Hieno, ihana postaus :) Muutenkin todella kiva blogi :) -eija-

    VastaaPoista
  6. Upean lahjan olet saanut, monella tapaa!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!