Nukuin pitkän pitkät yöunet, melkein kellon ympäri. Sain eilen varmaan "raitisilmamyrkytyksen" vietettyäni neljä tuntia kipakassa pakkassäässä kuntamme joulun avauksessa. Adventtikynttelikkö löysi oman tutun paikkansa jo eilen, aamupalalle sytytin ensimmäisen kynttilän. En muista paloiko meillä kotona koskaan adventtikynttilät, mutta omille lapsilleni olen halunnut tämän tavan siirtää... Hoosianna jäi laulamatta, kuulemattakin, koska lastenohjelmat veivät voiton. Joululauluja levyltä kuuntelimme kuitenkin hetken verran Neidin kanssa siivotessamme heidän askartelutarvike-/pelikomeroaan. Muutama mukava, mutta meillä jo tarpeeton asia saa lähteä kierrätyslahjana eteenpäin.
Ulkona raikasta ja kaunista edelleen. Lähistöllä ei ole kunnon pulkkamäkeä, mutta tiemme on päättyvä ja loppupäästä löytyy sen verran mäentynkää, että vauhtiin pääsimme. Kuuma glögi maistui sen jälkeen kaikille!
Olen miettinyt joulunviettoasioita, lähinnä lahja-ja ruokapuolta. Uusimmassa Yhteishyvässä oli ekojouluotsikolla hyvä artikkeli, joka herätteli miettimään omia tapoja ja tottumuksia. Kun arkikin meinaa olla ajoittain niin yltäkylläistä, niin miten sen juhlan erottaa? Siihen yritetään satsata vieläkin enemmän, ja helposti menee överiksi... ja loppujen lopuksi vain muutaman päivän takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!