Arki-iloa

Neiti taiteili kortin sekä koulussa että kuvataidekoulussa.

Hra Kuopuksen näkemys itsestään ja isästään on melko hervoton!

Aivan hullun huonosti nukutun yön jälkeen harmaa viikon aloitus olikin ihan hyvä. Työpäivä oli sopiva tahdiltaan. Kotona vaihdoimme lennossa vuoroa, mies lähti viemään neitiä kuvikseen. Minä laitoin ruokaa antaumuksella, mies oli tehnyt lihapullataikinan valmiiksi, pyörittelin pullat ja tein muusia kaveriksi kera viherpippurikastikkeen (joka oli keitettyjen pakastevihannesten lisäksi toinen puolivalmis aterianosa), kyytipojaksi porkkanraastetta. Sain mieheltä synttärilahjaksi kirjan nimeltään Petos lautasella, tiedätkö mitä kaikkea suuhusi panet? En ole vielä ehtinyt sitä aloittaa, vähän vain olen silmäillyt. Mutta ilman tätä kirjaakin tiedän ja tunnustan, että meillä syödään liikaa eineksiä yms epäkelpoa evästä. Josko saisin tästä lisäpotkua?

Sytytin keittiön kattokruunuun kynttilät pöytään käydessämme, ja hetken tuntui ihan muulta kuin maanantai-illalta! Pientä kähinää ja väsymystä tosin oli ilmassa, Neiti nuhainen ja Hra ylikierroksilla. Nyt ovat onnellisesti unten mailla, mies salilla ja minä kuuntelen sadetta sekä eteisen välipohjassa/seinissä rapistelevaa hiirtä. Vuosi sitten eivät hiirulaiset vaivanneet, kun kissat tulivat taloon. Nyt ei tunnu kissanhajut pelottavan siimahäntää! Roope ei oikein pysty tekemään mitään, vaikka äänet sitäkin häiritsevät! No ehkä se hiiri löytää jonkun muunkin paikan vielä ennen talvea... tai sitten ei!

Lasten isänpäiväkortit tuovat hyvää mieltä keittiön pöydällä...