tiistai 12. elokuuta 2014









Haikeutta ja surumielisyyttä jäähyväisistä, pitkistä välimatkoista perheenjäsenteni kanssa, haastavista elämäntilanteista lähipiirissä ja hiukan vieraammillakin ihmisillä, ajoittaisesta riittämättömyyden ja voimattomuuden tunteesta kun haluaisi tehdä niin paljon enemmän, kuolevien potilaiden hoitamisesta, kovia kokeneiden vanhusten kohtaamisista, ajan nopeasta kulumisesta...

Silti ymmärrän tämänkin kaiken vain yksinkertaisesti kuuluvan elämääni.





2 kommenttia:

  1. Kiitos tähänkin.. Yksi ilta oli keltainen kuten edellisestä postauksesta näkyy. Sitten seuraavana iltana näiden kuvien maisema. Ihmeellinen, pehmeä sumu.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!