Taistelen tautitilaa vastaan, perinteinen syysflunssa hiipi kurkkukivun voimin eilen aamulla kimppuuni.
Vuorotyö sujuu, hieman tekee ajoittain tiukkaa peräkkäinen ilta-ja aamuvuoro. Mutta muuten mukavaa.
Omenat tippuvat puista semmoista tahtia, ettemme meinaa ehtiä kerätä niitä. Eilen aloitin punaposkien säilömisen tekemällä ensimmäisen erän sosetta, ja kuivuri huristeli naposteltavaa. Tuoremehuaseman hinnastoja jo katselin sillä silmällä, että josko tänä vuonna taas mehuakin saisimme aikaiseksi.
Pihlajanmarjat ovat ihastuttavan värisiä ja kokoisia, hyytelöä olen kerran kauan sitten yrittänyt niistä huono-onnisesti tehdä. Nyt nuo marjat kyllä houkuttelisivat kokeilemaan taas sitäkin. Tai jos vaikka omppujen kanssa mehustaisi niitä itse?
Metsään tekisi mieli, puolukoita kun on reilusti kuulemma. Sieniä meillä on kuivattuna vielä viime syksyltäkin niin paljon, että saa nähdä kannattaako niitä haalia kasaan.
Omenasose on ihanaa ja kaikki omenapiirakat ja paistokset myös, nam nam! Mä en ole ikinä tehnyt pihlajanmarjahyytelöä, enkä varmaan pitäisi siitä, mutta muistan kun lapsena kävin äidin kanssa keräilemässä pihlajanmarjoja, ja kai niitä sitten hyytelöksi keitettiin? Mutta minkä kanssa lie syötiinkään, onko se ehkä liharuokien kyytipoika... vai johonkin toisen hillon sekaan...
VastaaPoista