Hui Hai

Entisissä, rumissa tummansinisissä kumisaappaissani on reikiä saumoissa. En kyllä ole tutkinut niiden korjattavuutta, kun turhamaisuuttani halusin nätit kumisaappaat. Katselin Hai-saappaita sillä silmällä jo viime kevänä, mutta koska kumpikin lapsista tarvitsi tuolloin uudet kumpparit, lykkäsin suosiolla omaa tarvettani (kuinkas muuten äiti-ihminen tekisi?).

Tänään sitten oli sopivan märkä ja harmaa päivä ostaa uudet ja pirtsakat kumpparit. Kyllä näillä nyt kelpaa saapastella, vaikkapa sitten ihan alvariinsa, kun lukee tuossa mukana tulleessa lapussa, että ovat peräti City-mallistoa!

p.s. Saisikohan niistä entisistä jonkinlaiset puutarhakalossit?

Pientä kivaa ja tuoksuvaa (=synttäriarvonta)

Aina olen ollut numeroiden kanssa onneton, mutta silti ihmettelen miten tuossa aiemmin laskin blogini iäksi kolme vuotta, jos ensimmäinen postaus on julkaistu 3.3.2010. No tekevälle sattuu jne. 

Joka tapauksessa pienen, tuoksuvan arvonnan järjestän nyt. Vaikka luistelukelit lienevät tältä talvelta ohi, ainakin täällä eteläisessä Suomessa, niin Dermosilin kaunissa tuoksusaippuapakkauksessa ollaan vielä jäällä. Pakkaus sisältää kolme palasaippuaa, vuoden 2010 kuvastosta, mutta tiiviisti paketissa olleet ja kaapin perukoille unohtuneet. Kyllä, luit oikein. Minä, palasaippuafani, olin ne unohtanut kokonaan. Itselläni on kuitenkin sen verran monta ihanaa palaa odottamassa käyttöä, että laitan nämä nyt suosiolla ilahduttamaan jota kuta teistä. 

Arvonta alkaa tästä iltapäivästä ja päättyy viikon kuluttua eli su 25.3.2012. Arpajaisiin osallistut kertomalla blogini kommenttilaatikossa, mitkä viisi keväistä asiaa ilahduttavat Sinua juuri nyt!

Hyvän mielen asioita

Mamman uunista ja Vaahteramäen lapset-blogista nappasin mukaani haasteen kertoa kymmenen hyvää mieltä antavaa asiaa. Tässä ajatuksen virtana tämän hetken hyvän mielen asioita, eivät tärkeysjärjestyksessä:

1. kehittynyt sukanneulomistaitoni, aloitin sukan perjantaina ja lopetin sunnuntaina (pari sille on alussa myös)

2. valo aamulla klo 6.30

3. isäni ja hänen vaimonsa ensi viikonloppuun ajoittuva vierailu

4. lurpahtavat tulppaanit maljakossa

5. mieheni käsivarret

6. lastemme serkkuvauvan suuret, siniset silmät

7. kaunis tyttäremme

8. hurmaava poikamme

9. alehyllystä mukaan tarttuneet luonnonvalkoiset, peltiset purkit (yksi pääsi puikkopurkiksi)

10. Photo a Day-haaste, jota toteutan Facebookissa

Tämän saapi ottaa mukaansa kuka vaan! 

Tasalukuja

Minulta livahti taas ohi blogini oikea syntymäpäivä, joka oli 3.3. Muistin kyllä aloittaneeni blogin maaliskuussa, mutta luulin synttäreiden olevan puolivälissä kuuta (viime vuonna kävi samalla tavalla). Kolmen vuoden lisäksi lukijoita on nyt tasan kolmekymmentä, uusimpina Liinu ja Jenni. Tervetuloa!! Synttäreiden kunniaksi haluan jotain kivaa pientä arvonnan merkeissä taas järjestää, mutta täytyy ensin hiukan tuumailla. 

Arki porskuttaa tasaisesti eteenpäin, pakkanen paukkuu aamuisin ja iltapäivällä autoilevalle työläiselle tulee untuvatakissa hiki. Uusi pesukone saapui tänään ja Mies asensi sen lisäksi myös uuden sekoittajan keittiön hanaan. On se kätevä!

Neidille alunperin tarkoittamani sukat ovat ihan kohta valmiit, ja höyrähdin ostamaan uusia lankoja. Sain tänään tiedon, että pääsen eräälle naisille tarkoitetulle, terapiatyyppiselle itsetuntemuskurssille, joka toteutetaan kolmena päivänä huhtikuussa. Odotan sitä mielenkiinnolla ja innolla.

Kuvassa on sunnuntai-iltapäivän valoilmiö taivaalla, sateenkaari pilvessä.

EDIT: EN NÄKÖJÄÄN OSAA LASKEA; olen aloittanut blogini maaliskuussa 2010 eli vuosia on täynnä KAKSI, eikä kolme... se olisi sopinut kyllä noiden toisten tasalukujen kanssa kivasti yhteen :)

Normiarki

Niinpä polkaistiin normaaliarki (josta se onni löytyy) taas käyntiin tässä huushollissa. Viime viikolla jäi kertomatta, että pyykinpesukone levisi ja keittiönhanasta jäi kahva käteeni. Mitäs pienistä, kyllähän yksin oleva naisihminen pärjää "kantovedellä" (kylppäri on keittiön vieressä), eikä pyykkiäkään tarvinnut pestä. Pesukone oli jo kyllä enteillyt hajoamista, ja konsultoinkin varalta erittäin palveluhenkistä huoltoliikkeen miestä perjantaiaamuna aiheesta. Päädyin sen jälkeen vielä yhteen testikoneellisen, joka koitui kohtaloksi. Froteisia kylpypyyhkeitä oli ihan mukava puristella käsin vähemmän vetisiksi linkouksen lauettua kokonaan...

Tänään isäntä sitten ehti jo tehdä pesukonevertailuja ja selvittää keittiönhanan tilannetta ennen iltavuoroa. Vaatteitahan meillä on sen verran (=liikaa), että pärjäisimme ilman pesukonetta jonkun aikaa, mutta sitten se edessä oleva pyykkirumba olisi aikamoinen. Hanan sekoittaja tms. tulee parin päivän sisällä, joten loppuviikosta se on kunnossa. Pesukoneostoksille mennään kun ehditään. Ehkä täytyy käydä joku koneellinen anoppilassa pesemässä, ettei mene seuraavat vapaat ihan kokonaan pyykkivuorta valloittaessa. 

Kaksi viimeistä päivää

Nostan itselleni kaksin käsin hattua siitä hyvästä, että olen pysynyt suunnitelmassani tehdä vain sitä mikä tuntuu mieluiselta milläkin hetkellä. Vielä joku vuosi sitten olisin varmaan siivonnut kodin kaikkia komeroita myöten, jos olisin ollut viikon yksin kotona. Ihmettelen silti sitä, miten illat ovat olleet lyhyitä itsekseenkin vietettyinä. Miten sitä arki-iltoina ehditäänkin hoitaa kaikki pakolliset kuviot ja aikataulut? 

Minulla ei ole ollut kahta EasyLine-tuntia lukuunottamatta mitään tarvetta järjestää viikon aikana itselleni kohtaamisia kenenkään kanssa, vaikka nythän se olisi ollut helppoa. Nautin hiljaisesta talosta ja pienistä arkiaskareista hissukseen. Lämmitin taloa, kannoin puita, täydensin lintujen ruokapaikkaa, imuroin ja luuttusin alakerran, tein kasviskaalilaatikkoa, katsoin vähän telkkaria, neuloin, kuuntelin hiukan levyjä, luin, surffailin netissä, mapitin Aku Ankkoja, puhuin toki puhelimessa...

Jonain päivänä ajattelin, että voisin ihan hyvin mennä joskus semmoiseen hiljaisuuden retriittiin (te jotka minut livenä tunnette, älkää pudotko tuoliltanne nauraessanne tälle ;) ). Vaikka olen joskus täällä blogissakin tuskaillut sitä omaa, pääni sisäistä vuoropuhelua, niin nyt se ei ollut ollenkaan häiritsevää. Ajatukset menivät ja tulivat, mikään ei jäänyt junnamaan paikoilleen. Aiheita tänne blogiinkiin kirjoitettavista asioista on mielessäni paljon, mutta kun ei heti ole ollut mahdollisuutta kirjoittaa, niin asian merkitys saattaa hiukan muuttua tai haalistua siihen mennessä kun olisi mahdollisuus pukea ajatukset sanoiksi...

Perhe saapuu huomenaamulla. Ikävä ei ole yltynyt mitenkään suureksi, koska olemme joka päivä puhuneet puhelimessa. Mietin ystävälleni AW:lle, että pitäisikö minun potea jonkinasteista syyllisyyttä siitä, etten ikävöi kovinkaan paljoa? (Tätä ikävä vrs. kaipaus asiaahan olen pohtinut ennenkin täällä blogissa, suhteessa Mieheeni.) Kaipausta ja haikeutta koin silloin kun he lähtivät viikko sitten. Tavallaan heidän merkityksensä minulle kirkastui entisestään jo heti ensimmäisen 12tunnin aikana, mutta kun tiesin erossa olon kestävän ennalta määrätyn ajan, niin ei se ikävän tunne syventynyt. Jotenkin on aika mielekästäkin huomata osaavansa olla yksin, kokematta kuitenkaan yksinäisyttä tai kovaa ikävää. Olen nimittäin sosiaalisuuteni takia ehkä joskus liiankin riippuvainen toisista ihmisistä, näiden seurasta ja mielipiteistä. 

Kun olen ehtinyt olla rauhassa omien ajatusteni kanssa, on mieleeni tullut, että ehkä minä Samulia lainatakseni olisin hioutumassa vähitellen sieluni kaltaiseksi...

Leppoisaa ja aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille!

6. päivä, jolloin tajusin valon lisääntymisen oikein kunnolla

Kylläpä aika on jälleen kerran rientänyt. On jo torstai ja olen kuudetta päivää yksin kotona. Työviikko on ollut todella rauhallinen. Opiskelijani on varsin näppärä ja etevä. Sain kaikki suunnitellut työt tehtyä. Siirryn siis viikonlopun viettoon hyvillä mielin.

Iltapäivällä esiin tullut aurinko ilahdutti mieltäni kovasti, ja oli aivan hykerryttävää huomata EasyLine-tunnilta kotiin palatessani illan valoisuus. Kello oli puoli kuusi ja aurinko häikäisi! Ihanaa!!!

Sain ensimmäisen Kukkaketo-sukan valmiiksi eilen, ja aloitin jo toisen. Kivaa.