Flunssa kaatoi minut eiliseksi sängynpohjalle, alkuviikon sinnittelin töissä puolikuntoisena. Tänään olen pakannut pikkuhiljaa varusteita sunnuntaina alkavaa hiihtolomareissua varten. Ensin kuitenkin menemme hautajaisiin. 

Oma sairastaminen ja pakkaustohinat, Tyttären harrastushommat ja töihini liittyvät asiat ovat pitäneet ajatukseni jonkin aikaa kauempana tapahtuneesta. Tänään suru hyökkäsi taas kunnolla kimppuuni, kun valitsin toisen Siskoni kanssa muistovärssyä yhteiseen kukkavihkoomme. Mitä on tapahtunut, miten minä tämmöistä teen, miksi minun täytyy lukea tämmöisiä värssyjä??!!?? En edes uskalla ajatella, miten epätodelliselta ja kamalalta tämä kaikki tuntuu Siskostani, joka huomenna hautaa Rakkaansa...

Toivon voimia ja erityisen lempeitä enkeleitä rinnallemme huomenna(kin).