Jollain viikolla, joku ilta oli upea auringonlasku ja pisaroita kiipeilyrenkaissa.
Illalla unta odotellessa ajattelin, että ehtisin niin paljon enemmän kun jättäisin netissä roikkumisen vähemmälle. Mutta miksi täytyisi ehtiä? Ja mitä? No ensisijaisesti ajattelin, että ehtisin vaikka sitten syksymällä taas harjoitella villasukkien neulomista ja lukea. Mutta haluan myös ehtiä kirjoittaa hajatelmiani tänne, haluan ehtiä lukea muiden blogeja ja haluan työstää valokuviani.
Remontti etenee tasaisen varmasti. Pihan ränsistyminen meinaa ottaa päähän. Tänään sain sentään nurmikon lähes kokonaan leikattua. Ja sitä ennen omenat pois alta lasten kanssa.
(edit) p.s. Olen saanut muutaman uuden lukijan, yks kaks huomasin olevan 43 pitkään olleen 40 sijasta! Tervetuloa uudet, joiksi ainakin Minnan ja Päärynän tunnistin, kolmannesta en ole varma :)
(edit) p.s. Olen saanut muutaman uuden lukijan, yks kaks huomasin olevan 43 pitkään olleen 40 sijasta! Tervetuloa uudet, joiksi ainakin Minnan ja Päärynän tunnistin, kolmannesta en ole varma :)
Ihanat kuvat, pysähdyin niihin hetkeksi.
VastaaPoistaMinäkin mietin toisinaan, että pitäisi notkua vähemmän koneella. Sitten kuitenkin tämä blogimaailma vetää...
Hei Katja, kiva kun kommentoit! Ja kiitos, omaan silmäänkin kuvat oikein mieluisat... Arvaa monta kuvaa otin ja moniko lopulta oli sellainen kuin ajattelin ;)?!
PoistaIkuisuuspohdintoja tämä ajankäyttö ja -hallinta kaiken muunkin suhteen, ja netti suurin aikasyöppö kaikessa mukavuudessaan... Ollapa jonkin menneen vuosikymmenen ihminen, ei tarttis päätään vaivata tämmöisellä... Mutta sit olis muut murheet.
Ihanat kuvat! Pisarakuvissa on jotain niin pysäyttävää aina. Oli kiva löytää blogiisi :)
VastaaPoista