Tänään töissä liikutuin yli 90-vuotiaan mummun ilosta hänen nähdessään joulupukin. Pukki jakoi osaston väelle joulupussit, ja tämä vanhus oli iloinen saamastaan lahjasta, aivan kuin pieni lapsi konsanaan. Liikutuin myös siitä, miten ihanasti talonmiehemme hoiti joulupukin roolin, silitti vuodepotilaiden poskia, toivotti hyvää vointia ja joulua. Me hoitajat puolestamme lahjoimme häntä, joka aina auttaa meitä ystävällisesti.
Mies ja lapset katsoivat Taru Sormusten Herrasta kakkoselokuvan, Kaksi tornia. Pienissä erissä Isänsä selostamana ovat lapset päässeet pikku hiljaa tutustumaan Tolkienin maailmaan. Itse kävimme tiistaina katsomassa Hobitin ja pidimme kovasti. Minä en ole sitä lukenut, mutta elokuva oli upea. Mies on paremmin perehtynyt Tolkienin kirjoihin, itse luin Sormusten herran aikoinaan vasta nähtyäni ensimmäisen leffan. Olin aloittanut sitä jo aiemmin, mutta en jaksanut keskittyä. Elokuva antoi uutta ulottuvuutta.
Ulkona pimenee, kynttilä keittiönpöydällä tuo valoa vuoden lyhyimmän päivän iltaan. Ei tullut maailmanloppua. Minulla on vielä aamuvuoro huomenna, sen jälkeen alkavat jouluvapaat. Vietämme keskitalven suurta juhlaa Isäni, hänen vaimonsa ja Siskojeni perheiden kanssa, neljän vuoden tauon jälkeen. Ihanaa. Tänään oli siis ohjelmassa pakkaamista, huomenna suuntaamme jouluviettopaikkaamme.
Toivotan Sinulle oikein kaunista, leppoisaa ja rauhoittavaa joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!