Kuljen työvuorosta toiseen, vapaa-aikana en murehdi tai edes oikeastaan mieti työasioita. Loistavaa. Lapset ovat lomalla, huoltoavuksi saapunut Mummo paistaa pinaattiporkkanalettuja ja lämmittää taloa. Ulkona tuulee ja on niin harmaata, meillä poltetaan kynttilää ruokapöydällä lähes koko ajan. Poutahetket ovat niin nopeita, että pihan talvivalmistelut lykkääntyvät. Tekisi mieli vielä kerran siivuttaa omenoita kuivuriin, vaikka niitä on jo kahdeksan litran Ilves-purkki täynnä. Luen Riikka Pulkkisen Vierasta, en ole yhtä vaikuttunut kuin olin hänen Totta-kirjastaan. Mutta pidän silti kovasti, loppusuora menossa enkä malttaisi muuta tehdä kuin lukea. Ehkä säästän viimeiset kappaleet iltavuoron jälkeiseen yliviritystilaan.