Jalat alta...

... lähti tältä pöydältä. Tai tuo nyt oli hiukan liian raju ilmaus, todellisuudessa jalat vain lyhenivät. Pöytä on talomme perintöä eli edelliset asukkaat jättivät sen meille. Se on kaunis, tuommoinen täyspuinen koivupöytä, varmaankin 1950-luvulta.  Samaa "settiä" syksyllä kirppikseltä löytämäni (tuolla takana näkyvän) kaapin sekä pienen lipastomme kanssa. Sille vaan ei oikein ollut järkevää käyttöä tai paikkaa, alunperin siis korkeutta oli ihan normipöydän verran. Viime ajat se oli yläkerrassa, vierashuoneessa kakkostelkun alla. Siellä se ei vaan päässyt oikeuksiinsa.

Tähän asti meillä oli ns sohvapöytänä semmoinen Ikean vaalea Lack-sarjan pöytä, jossa on pöydän alla taso lehdille ja kirjoille. Niitä sinne välikköön kasautuikin aika lailla, ja koska pöytä oli melkoisen heppoista tekoa, se notkui ja nitkui uhkaavasti. Olin jo jonkin aikaa haaveillut uudesta sohvapöydästä (sohvan lisäksi), kunnes sain yhtenä myöhäisenä iltana idean. Sahataan tuosta talon perintöpöydästä jalat lyhyemmiksi, niin siinähän on kaikin puolin olohuoneesemme sopiva pöytä. 

Asia hautui aikansa, puhuin siitä kyllä Miehelleni jo useamman kerran, mutta joulun tohinoissa unohtui. Itse en tohtinut sinänsä helppoa hommaa toteuttaa, etten vain pilaisi kaunista pöytää. Tänään sitten hoputin Miestä puoli tuntia ennen töihin lähtöä (iltavuoro siis), ja suitsait valmista tuli! Nyt vielä täytyy saada samaisen Ikean sarjan tv-taso ja seinähylly kiertoon, niin olen tyytyväinen. Niin ja sohva... haluan kokonaan uuden. Kulmasohva on liian hankala olohuoneessa, jossa on pönttöuuni, ikkunaseinä, kaksi oviseinää... mutta siitä saisikin ihan toisen jutun.