Monenlaisia ihmiskohtaloita, perheiden tarinoita, surullisia asioita. Niitä kannoin työpäivän aikana tänään...kin.

Neiti Esikoinen ja Mies toivoivat spagettia ja jauhelihakastiketta päivälliseksi. Se on takuuvarma pravuurini, josta he pitävät aina. Vaikka maustan sen joka kerta eri tavalla. 

Vein hra Kuopuksen ja ystäväni pojan eskarikaverin synttäreille. Sillä aikaa kävin pitkästä aikaa itse jumpassa. Siitä tuli hyvä olo. Neiti ja hänen ystävänsä olivat samalla reissulla lasten puuhapaikassa. Menomatkalla autossa soi tämän pikku ystävän kännykästä Pomppufiilis, ja paluumatkalla pikkumiehet käkättivät ja metelöivät synttäriherkkujen takia sokerihiprakassa. Aikamoista menoa!

Kotona odotti lämmin pihasauna, johon jouduimme menemään vuorotellen miehen kanssa. Neiti Esikoisella on  jokin pelkovaihe, ei haluaisi olla yhtään kotona yksinään. Emme saisi mennä pihalle kumpikaan, jos he ovat jo nukkumassa. Nytkin tarkistanut moneen kertaan, että olemme alakerrassa. Voi pientä... ei osaa sanoa, miksi tai mitä pelkää. 

Päässäni soi Samuli Edelmanin uusi laulu, sen voimin jatketaan tätä viikkoa.