Kuva on kesäkuun ensimmäiseltä viikonlopulta. Kaatua rojahdin hiekkatiellä juostessani melkein paikoiltani, kompuroituani ensin nilkan taipuessa kiven takia. Helle ja haavaumat polvissa olivat huono yhdistelmä, mutta nyt alkavat olla kiinni. Ihme juttu, että olen juossut läpi talven ilman nastoja kaatumatta, ja sitten kaadun kesäkelillä! Onni on ollut myötä tähän saakka.
Penikkavaivoista kirjoitin jo aiemmin. Ne ovat olleet riesana nyt reilun kuukauden. Välillä helpottaa ja sitten taas pahenee. Tänään illasta lähdin pienelle, viimeiselle lenkille ennen koitosta. Oikea pohje kiusasi niin, että poru pääsi. Enpä olisi uskonut itkeväni sitä, että entä jos en pysty osallistumaan juoksutapahtumaan. Juoksukoulun valmentaja kyllä kertoi, että epätoivo ja -usko voivat iskeä viimeisellä viikolla ennen pitkää matkaa.
Isäntä komensi jalkani kylmään suihkuun pitkäksi toviksi, kun tulin kotiin. Sen jälkeen hän ystävällisesti hieroi pohkeita ja nyt jo parempi tunne. Mainittakoon, että appiukkoni on urheiluhieroja ja siinä sivussa vähän "kouluttanut" tuota poikaansa. Liian harvoin vaan pyydän hieromaan, on nimittäin aikas kamalaa tuskaa tuo jalkojen hieronta!
No nyt yöunille, lepo olisi nyt(kin) tärkeää... joskohan se tästä.
Voi ei :/ Toivottavasti lepo ja hieronta auttavat ja pääset viikonloppuna osallistumaan!!
VastaaPoistaTsemppiä!!
Tsemppiä täältäkin. Toivottavasti jalkakivut hellittävät ennen koitosta.
VastaaPoistaKiitos tytöt tsempistä! Hieronta auttoi ihmeen paljon, tänään ei kävellessä sattunut yhtään. Tukisukat jalassa olen eilisen ja tämän päivän ollut töissä, josko vähän auttais sekin. Nyt hissutellaan ja tankataan....
VastaaPoista