Suomen syntymäpäivän kunniaksi onkin sopivaa esitellä olohuoneemme, joka koki melkoisen kasvojenkohotuksen menneenä kesänä. Helmikuussa 2004 ennen muuttoa tämäkin huone sai pintakäsittelyn; tapetit vaihdettiin ja lattian tammiparketti hiottiin sekä lakattiin. Vanhat tapetit olivat 80-lukulaiset, paksut kangastapetit, joista lähti irti vain pintakuidut. Pohjan pehmoinen materiaali ei tahtonut irrota millään, joten päädyimme vetämään pohjamaalin sen päälle ennen paperitapetin asentamista. Kysyimme kyllä ensin asiaan ohjeita viisammilta. Parketin hiomisen hoiteli ammatti-ihminen ja lattiasta tuli kuin uusi käsittely jälkeen. Työhuoneessa tehtiin muuten sama homma, sitä en muistanutkaan mainita edellisessä postauksessa.
 |
| Kevät 2007, työhuoneen ovelta kuvattuna |
Olohuoneessa on vain yksi ehjä seinä. Ikkuna on kummallinen, se on ihan erikokoinen kuin viereisessä työhuoneessa tai keittiössä. Oikeastaanhan tuossa on kaksi ikkunaa. Käsittääksemme tämä erilaisuus liittyi jotenkin 80-luvun remontin ARAVA-lainarahoitukseen, näin kertoi siis edellinen omistajarouva. Kattona tässäkin huoneessa on Lopen puun palapaneeli, jota aika harvakseltaan olemme muualla nähneet. Paneelin sävy oli jo kovasti tummunut vuosien saatossa. Alakerran ovet ovat vaaleat, myöskin 80-luvulla vaihdetut oviaukkojen levittämisen myötä. Olohuoneen nurkassa seisoo ylväänä alkuperäinen pönttöuuni, josta ajattelin tehdä erillisen luukun kalenteriin, sen verran paljon sen kanssa oli urakkaa kesän remontissa.
 |
| Edelleen kevät 2007, eteisen ovelta kuvattuna |
Olohuoneen kalustus on vaihdellut matkan varrella. Kuvissa näkyvä persikansävyinen kulmavuodesohva ostettiin jo edelliseen kotiimme. Se toimi varsin pätevänä vierasvuoteena ja kylläpä siinä toipilaana makoili telkkarin ääressä lapsetkin moneen kertaan. Sohvan kurjin puoli oli se, ettei divaanin puolta saanut vaihdettua ja se takia sohvan sijoittelu huoneessa oli rajallinen. Myös oviseinien mittojen puolesta ei onnistunut sijoittaa sohvaa muualle kuin tuolle ainoalle ehjälle seinälle. Siinä se sitten seilasikin edestakaisin emännän rymsteerausinnon mukaan. Monta vuotta puhuin sohvanvaihdosta, kunnes remontti toi oivan syyn kantaa hyvin palvellut sohva ulos ja toimittaa se appivanhempien mökille! Vaaleita Ikean kevykalusteita ilmaantui meille pikku hiljaa enenvässä määrin. Noissa 2007 kuvissa näkyy myös keinutuoli, se oli lainassa appivanhemmilta lasten vauva-ajat, mikäs sen parempi imetyspaikka! Työhuoneessa majaileva vaalea kaappi oli pitkään olohuoneen vakiokaluste. Ajan myötä kuitenkin kalustemakuni on muuttunut ja oikeasti vanhat kalusteet miellyttävät enemmän. Näin ollen nuo vaaleat kalusteet ovat saaneet lähteä kiertoon kirppiksiltä löytyneiden aarteiden tieltä.
 |
| Kesäkuussa 2012 näytti tältä |
 |
| Kirjahylly oli muuttanut meille hiljakkoin, tästä teinkin oman postauksen |
 |
| Sohva pysynyt samassa paikassa, ympärillä olevat kalusteet muuttuneet |
Alkukesästä 2013 sitten tyhjensimme olohuoneen remontin tieltä. Olen dokumentoinut remontin vaiheet kuvaamalla ja niistä saisi jokaisesta vaikka oman jutun, mutta koska tämä ei ole remottijoulukalenteri, niin laitan nyt muutamia sellaisia kuvia, että hahmottuu miten iso revohka oli kyseessä. Ihan ensimmäiseksi isäntä purki pönttöuunin ja sen jälkeen alkoi avata lattiaa. Parketin alta löytyi lautalattia, jonka pinnassa oli jonkinlainen tasoitemassa. Olin lasten kanssa kesälomareissussa, kun tuo vaihe tapahtui ja riemastuin aluksi kun kuulin puhelimitse lautalattiasta. Mutta tuon massan ja melkoisen tiukan naulauksen takia lattian purkaminen riittävän siististi olisi ollut hankalaa. Ja alle oli päästävä, koska lattia oli todella kylmä. Alunperinkin oli suunnitelmissa laittaa olohuoneeseen uusi lautalattia, mutta toki jos vanhan uusiokäyttö olisi onnistunut, niin olisimme päätyneet siihen.
 |
| Vanha lattia purettu, seinien kimppuun siis, heinäkuu 2013 |
 |
| Raakaa lautaa esillä |
 |
| Tässä tukitaan hiirten tekemiä käytäviä |
 |
| Rouvakin hommissa, oikea hengityssuojain ties missä... |
Alapohjan eristeiden seasta löytynyt materiaali oli mielenkiintoista sekä sisäeteisessä että olohuoneessa. Pohjalla painuneet alkuperäiset purut, ja pinnalla lasikuituvillasoiroja. Seassa isoja puutavarankappaleita, erilaisia kangasriepuja kalsarinlahkeista paidankauluksiin. Laudanpätkät painoivat tietenkin puruja vuosien saatossa kasaan, joten kylmäsiltoja oli joka puolella, hiirten kulkukäytävien lisäksi. Mies vahvisti ja suoristi lattian koolaukset sekä olohuoneessa että eteisessä. Seinien uudelleeneristämistä mietimme muutaman päivän, kun ensituntumalla lautojen takana tuntui olevan varsin tiivistä purumassaa. Onneksi kuitenkin remonttimestari päätyi purkamaan seinät koolauksiin asti, eriste nimittäin oli sahajauhon ja 70-luvulla muodissa olleen, haperon uretaanivaahdon sekoitusta. Tuota vaahtoa kuulemma ruiskutettiin ulkoseiniin tehtyjen reikien kautta. Kaikenlaista sitä onkin tehty! Seiniin ja lattioihin laitettiin eristeeksi selluvillaa, ja asia hoitui siis semmoisen puhallusauton toimesta. Eteisen alapohjaanhan Mies laittoi myös selluvillaa, mutta levymuodossa, kuten myös ulkoeteisen seiniin.
 |
| Seinät purettuna, purut pussitettuna |
 |
| Etualalla puru-uretaanikakkuja |
Seinien purkamisesta sen verran, että 80-luvun lastulevyjen takaa löytyi pinkopahvit kolmen tapettikerroksen kera. Tässä vaiheessa minä surkuttelin ja pohdin, voisimmeko jättää johonkin näkyviin vanhaa tapettia... tai voisimmeko asentaa uudet pinkopahvit. Remontin päävastuu kuitenkin oli Miehellä ja hänelle on kertynyt tietotaitoa edellisen remontin parissa meillä ahertaneen timpurin välityksellä, joten luotin hänen valintoihinsa. Myös sisäkaton kohtalo oli murheenkryyni; tummuneen mäntypaneelin alla on alkuperäinen katto, kauniit kattolistat olivat bongattavissa seinien purkuvaiheessa. Mutta palapaneelin kiinnityksen mahdollistavat koolaukset ovat hyvin todennäköisesti rei´ittäneet vanhan paneelikaton rumannäköiseksi, pohjatöitä olisi joutunut tekemään hankalassa asenossa paljon. Pitkällisten tuskailujen jälkeen päätimme, että valoisuuden ja tilantunnun lisäämiseksi asennamme valkoisen MDF-levyn tuon tummuneen palapaneelin päälle. Toki katon olisi voinut maalatakin, mutta jo eteisten kattojen parissa totesimme, että aika hommaa, joten huomattavasti isomman pinta-alan maalaaminen ei houkuttanut kumpaakaan. Eteisessä ei pieniä maalipinnan epätasaisuuksia huomaa, mutta sohvalla pötkötellessä ne varmasti osuisivat omaan silmään!
 |
| Seinissä jo selluvillan päällä uudet kipsilevyt, lattia odottaa asennusta |
 |
| Lattialaudat saapuvat |
 |
| Sisäeteisessä oli hiukan täyttä |
 |
| Asennushommia |
Värimaailma oli vaihtumassa siis eteisten tavoin vaaleampaan ja sitä myötä valoisampaan. Entiset kelta-ruskea-oranssit värit eivät houkutelleet enää ollenkaan. Jotain valkoista, harmaata, vihertävää huutelin minä! Halusin ehdottomasti jotain retrotapettia, mieluiten Toijalan Tapettitalon valikoimasta. Koska talossamme ei ole aitoa, menneiltä vuosikymmeniltä säästynyttä pintaa, niin halusin tehdä sitten itse jotain tietynlaisen menneen ajan tunnelman luomiseksi. Itse hinkusin Tapettitalon 50-luvulla suunniteltua Bownet-tapettia, mutta se oli kaikissa väreissä isännän mielestä pliisu. Monissa blogeissa törmäsin Lukko-tapettiin, jonka koepalaa mekin tuijottelimme aikamme, todeten sen ehkä kuitenkin liian herraskaiseksi meille. 70-luvulla suunniteltu Lumikide harmaalla pohjalla vei lopulta voiton, vaikka ensimmäisen kerran livenä nähdessäni ajattelin, että kuvio on aivan liian iso! Kun tapetti saatiin lopulta seinään, olin aivan rakastunut siihen! Kaksi seinää tapetoitiin ja kaksi maalattiin. Maaliksi tarkasti tapetin kanssa valittu harmaa sävy olikin seinässä aivan violettiin taittava. Onneksi sisustusalaa opiskeleva ja työkseen rautakaupassa sisustusmyyjänä toimiva toverini rohkaisi sekoittamaan tähän violettiharmaaseen eteisen seinien mulperisävyä, se pelasti tilanteen eikä tarvinnut lähteä uusille maalikaupoille. Iso kiitos Susalle tästä, ja kaikista neuvoista muutenkin!
Lattialautoihin Mies oli päättänyt jo aikaa sitten OsmoColorin vaalean vahan, ja se sai siunauksen minultakin. Hän asensi itse Kyyjärven sahalta tilatut mäntyponttilaudat, hioi ne vuokrakoneella ja vahasi. Lopputulos on raikas ja kaunis. Valkoinen katto ja valkoiset listat paikoilleen, niin huone tuntuu moninkertaisesti tilavammalta niin korkeus- kuin leveyssuunnassakin! Ikkunanpokat jätimme toistaiseksi tummiksi, luovat mielestäni ryhtiä ja toistavat toki kalusteiden tummaa sävyä. Enkä kertakaikkiaan enää jaksanut niiden hiomis-ja maalausurakkaa, pikkueteisen pienessä ikkunassa oli tarpeeksi tähän hätään totesin.
 |
| Lukko ja Lumikide vertailussa |
 |
| Ehkä se ärsyttävin vaihe; seinien tasoitehommat |
 |
| Maalitestailua paniikin sekaisin tuntein |
 |
| Lopultakin tapetoidaan |
Eli aikamoinen urakka takana. Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva tästä hetkestä. Nyt loppuu kirjoituspuhti, mutta oikeastaan kaikista vanhoista kalusteista olen postannut blogissani aiemmin, sisustustunnisteen alta löytyvät. Liian täyteen emme halunneet avarantuntuista huonetta kalustaa. Sohva löytyi tosiaan KK-kirppikseltä hintaan 50euroa. Se ei ole mikään löhösohva, mutta menee toistaiseksi nojatuolien kaverina. Vanha niin ikään kirppikseltä löytynyt pitsipeitto sai Dyloneilla tummanvihreän värin, samoin kuin toisen nojatuolin vanha keinutuolin pitsipeitto. Matto löytyi Lahden Sokoksen 3+1 päiviltä syksyllä puoleen hintaan ja verhot Tarjoustalosta. Sohvatyynyjä varten olen ostanut Pentikin vihreäsävyisiä kankaita alennuskoreista, mutta ne odottavat kevättä. Kaappien kätköistä löytyi Mummolan pitsityynyliinat ja kirppislöytönä beiget tyynynpäälliset. Koriste-esineitä olen karsinut rankasti, ja seinille emme ole vielä raaskinen ripustaa mitään. Pikkuhiljaa ja makustellen mennään... ja nautiskellaan!
 |
| Hui, miltä kattolampun valot näyttävät, ihan liian kirkkaat! |
