Ostin kortin itselleni

Oloni oli iltapäivällä kotiin ajellessa haavoittuvaisen haperoinen ja repaleisen riekaleinen. On se aika kuukaudesta, kun itku voi tulla vaikkapa iltalenkillä vastaantulevan vieraan eukon tokaisusta; "Koita olla tuikkimatta sillä valolla silmiin!!" (korjasin otsalamppua parhaillaan juuri siksi, etten sokaisisi vastaantulijoita...)

Se on myös se aika, kun tekee mieli syödä koko ajan ja mitä vaan. Se aika kun tekee mieli kääriytyä peiton alle ja vain sääliä itseään ja valittaa pienuuttaan. 

Ja sitten siihen samaan syssyyn kuitenkin tajuaa aivan kirkkaasti kaiken omassa elämässä olevan hyvin. Siitäkin huolimatta näidenkin aikojen täytyy antaa tulla ja olla. Vaikka jollakin toisella on jonkin asian kanssa enemmän painimista kuin minulla, ei se tarkoita, että minun pitäisi vähätellä sen takia omaa pahaa mieltäni tai alavireisyyttäni, eihän?

Ruokaostoksilla päädyin korttihyllylle, ja sieltä silmiini osui kuvassa olevan kortin teksti. Osuipas muutostarveaatoksiini oivasti! Lisäksi kaunis pakkassää ja iltalenkki lasten sekä kameran kanssa piristivät mieltäni (sitä eukkoa lukuunottamatta). Iltatoimien aikaan lapset saivat minut vielä nauramaan vedet silmissä, joten nyt on kaiken kaikkiaan parempi olo. Juon Uskollinen ystävä-teetä ja neulon ehkä pari riviä yhden pienen, pian nimen saavan lapsukaisen lahjaan...

Pakkasta on ja kaunista. Isäntä haluaisi katsella piipusta nousevaa savua silloin kun sytyttää tulet uuniin :). Siksi ikuistin sen hänelle, ole hyvä Rakas.


p.s. Olen saanut kaksi uutta lukijaa, tervetuloa Kaisu ja Nan!!!

Pakkasperjantaina

- saatoin aamulla Neidin kouluun ja tein samalla pienen kävelylenkin raikkassa säässä

- olen juonut paljon teetä

- osallistuin Hra Kuopuksen levyraatiin ja totesin, että meillähän on vaikka mitä levyjä

- huolittelin appiukon uuden työpaikan ikkunaan verhot, siis ompelukoneen kaivoin piiiitkäästä aika esille. Samalla tuli keittiön Unikkokapan reunaan leveämpi kuja verhotankoon pujottamista varten... 

- olen neulonut yhtä lahjajutskaa useampaan otteeseen

- bongailimme Kuopuksen kanssa lintuja ruokintapaikaltamme, ja vein sinne toissa päivänä tekemämme kookos-siemenkakut lisäruoaksi

- puhuin pitkän puhelun Rakkaan Ystävän kanssa

- toimin puhelimitse lähimmän kollegan "työnohjaajana", vaikka vapaalla olenkin...

- kaivoin pakastimesta Pikkumummon eli lasten isomummon (kooltaan pieni, ja Hra Kuopus antoi vielä lisälisänimen Ryppymummo) joulukuun alussa mukaamme leipoman tiikerikakun puolikkaan välipalaherkuksi... (nythän ei ole arkipäivä kun olen vapaalla, viittaus edellisen postauksen herkutteluasiaan ;) )

- menemme illalla lasten kanssa yleisöksi erään lastennäytelmän kenraaliharjoituksiin...

- päätimme mennä sunnuntaina koko perheen voimin katsomaan Saapasjalkakissa-elokuvan

- ihastelen tulppaneitani 

- hoidan pitkin päivää pyykkien levitystä ja viikkausta

Melkoisen leppoisa perjantai.


p.s. Kolmassadas postaus lähenee!!! Joskos jottain kehittelisin sen kunniaksi...

Aatoksia ja päätöksiä

Takaisin talven sinisävyiseen maailman kolmen vuoden takaisella lumikidekuvalla.

Liekö alkavaa neljänkympin kriisiä vai mitä lie, mutta minulla on Tunne. Tunne siitä, että JOTAIN pitäisi TAPAHTUA. Poden ammatillistta identiteettikriisiä (jälleen kerran), tosin en mitenkään rajusti, mutta riittävästi kuitenkin. Jahkailen, pähkäilen, pohdin, harkitsen, analysoin... siis vielä normaaliakin enemmän ;). Mietin minun itseni kannalta tätä elämisen suuntaa ja meininkiä. Mitä Mie ite itseltäni ja elämältäni haluan...?

Vastapainoksi päätän tehdä seuraavat, hyvin konkreettiset asiat kevään aikana. Josko niiden avulla pääkoppakin järjestyisi, siivoutuisi, raikastuisi, virkistyisi...

- siivoan ja järjestän siivouskomeron, jonne on kertynyt jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa

- siivoan myös kellarimme, josta on tullut ylimääräisten tavaroiden varasto = poissa silmistä, poissa mielestä

- suunnittelen kunnolla pikkueteiseen tarvittavien säilytysratkaisujen tarpeen ja selvitän hintoja 

- käyn kaappi kerrallaan läpi tämän työ-tietokone-rumpu-harrastehuoneen. Ne ovat NIIN täynnä TURHAA ja TARPEETONTA tavaraa, että vähemmästäkin saa "huonoja viboja"... jos olisin feng shui-oppinut tms niin tämä olisi varmaan toDElla huonon energian huone

- alan oikeasti etsiä meille uutta sohvaa olohuoneeseen, olen jo NIIN kauan asiaa suunnitellut, että nyt on jo aika toimia

- ulkoilen mahdollisimman paljon ja pyrin käymään vähintään kaksi kertaa viikossa jumpassa (maksan sentään kallista kk-maksua liikuntakeskukseen...)

- vähennän arkiherkuttelua (siis epäterveellistä semmoista)

- lähden toukokuussa kaverin järjestämälle päivän reissulle Viroon, kohteena puutarhamarkkinat!

- laitan ihan uteliaisuuttani Yhteishaussa hakemuksen menemään...

Ja nämä eivät ole siis myöhästyneitä uuden vuoden lupauksia, vaan OIKEITA PÄÄTÖKSIÄ.

Niin ja se ajoissa nukkumaanmeno, riittävä lepo olisi myös aika tärkeä asia...

Hyvää loppuviikkoa meille kaikille!

Jalat alta...

... lähti tältä pöydältä. Tai tuo nyt oli hiukan liian raju ilmaus, todellisuudessa jalat vain lyhenivät. Pöytä on talomme perintöä eli edelliset asukkaat jättivät sen meille. Se on kaunis, tuommoinen täyspuinen koivupöytä, varmaankin 1950-luvulta.  Samaa "settiä" syksyllä kirppikseltä löytämäni (tuolla takana näkyvän) kaapin sekä pienen lipastomme kanssa. Sille vaan ei oikein ollut järkevää käyttöä tai paikkaa, alunperin siis korkeutta oli ihan normipöydän verran. Viime ajat se oli yläkerrassa, vierashuoneessa kakkostelkun alla. Siellä se ei vaan päässyt oikeuksiinsa.

Tähän asti meillä oli ns sohvapöytänä semmoinen Ikean vaalea Lack-sarjan pöytä, jossa on pöydän alla taso lehdille ja kirjoille. Niitä sinne välikköön kasautuikin aika lailla, ja koska pöytä oli melkoisen heppoista tekoa, se notkui ja nitkui uhkaavasti. Olin jo jonkin aikaa haaveillut uudesta sohvapöydästä (sohvan lisäksi), kunnes sain yhtenä myöhäisenä iltana idean. Sahataan tuosta talon perintöpöydästä jalat lyhyemmiksi, niin siinähän on kaikin puolin olohuoneesemme sopiva pöytä. 

Asia hautui aikansa, puhuin siitä kyllä Miehelleni jo useamman kerran, mutta joulun tohinoissa unohtui. Itse en tohtinut sinänsä helppoa hommaa toteuttaa, etten vain pilaisi kaunista pöytää. Tänään sitten hoputin Miestä puoli tuntia ennen töihin lähtöä (iltavuoro siis), ja suitsait valmista tuli! Nyt vielä täytyy saada samaisen Ikean sarjan tv-taso ja seinähylly kiertoon, niin olen tyytyväinen. Niin ja sohva... haluan kokonaan uuden. Kulmasohva on liian hankala olohuoneessa, jossa on pönttöuuni, ikkunaseinä, kaksi oviseinää... mutta siitä saisikin ihan toisen jutun. 

Kristalleja

Lapset tekivät joku talvi takaperin päiväkodissa "kristalleja" eli maitopurkit yms täytettiin värjätyllä vedellä. Niitä on sittemmin tehty kotipihan leikkeihinkin, tässä tämä talven ekat tuotokset. Nämä kirkkaat sävyt ovat peräisin elintarvikeväreistä, joita on jostain piparkakkukoristeluista jäänyt kaksi pulloa. Muuten olemme käyttäneet vesivärejä, jotka tuppaavaat kyllä jäämään hiukan pliisuiksi näiden rinnalla. 

Yhtä kaikki, ne näyttävät mainioilta ja mitä hauskoja muotoja tuolla jään sisällä onkaan! Uudet purkit ovat taas jäätymässä portailla, valmiit kristallit jättilumilyhdyn suojissa aarteina :).

Pienellä kivellä

Tarjoilen teille lisää Samulin uutta musiikkia. Tai pitäisikö sanoa Samulin tulkitsemaa musiikkia, eihän hän itse kirjoita laulujaan... Raamatusta, Saarnajan kirjasta tutut sanat ovat saaneet sävelet tuekseen. Ajan kulua olen tänään pohtinut, sen hurjaa vauhtia taas ihmettelin, kun olimme ensi syksyn koulutulokkaiden vanhempainillassa... Siellä(kin) muistutettiin nauttimaan tästä hetkestä ja pikku eskarilaisestamme, vaikka jo ensi syksyä sivutaankin.