Tehtävä

"On se sinullekin annettu tehtävä,

jouluna ja joulun jälkeen; iloksi sinutkin on tarkoitettu. 

Iloa viemään, valoa pimeään, hymyä, hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä, ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa,

 kukaan ei niin rikas, ettei sitä tarvitsisi. 

Ilo annettu jaettavaksi, valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua ihmiset, iloa, valoa ja rauhaa."

-Maaria Leinonen-

(ei ole pihatonttumme noin huurteinen kuin kaksi vuotta sitten, mutta sivuutan sään ja ammennan joulunfiilikseni loppurippeet tämän päivän mukavista valmisteluaskareista)

Tonttuillen

Jouluvapaa alkoi leppoisasti kuusenhakureissulla Miehen kanssa. Lähellä asuvan työkaverin ladonnurkalta sai hakea komeita latvakuusia, ja valinnanvaraa oli. Tuolla se nyt lämmittelee ulkoeteisessä. 

Sen jälkeen suuntasimme jättimarketin vilinään sen verran, että saimme kalat huomista savustusoperaatiota varten. Kävimme lisäksi syömässä ulkona, kaksin kun olimme liikenteessä. Maistuipa vuohenjuustosalaatti valkoviinillä kyyditettynä hyvältä!

Ilta on saunan jälkeen vierähtänyt lahjoja paketoiden... Neiti on vielä kummitädin huomassa, ja Herra meni vuorostaan ystävälleen yökylään :). Pitkästä aikaa olemme kaksin kotona, erikoinen tilanne. 

Lakkasin varpaankynteni kirkkaanpunaisella, Bordeaux-nimisellä kynsilakalla, jonka sain Mamman uunin Marialta jouluarpajaisten palkintopaketista :), laitoin portaikossa päivystäville tontuille lyhdyn ja kuuntelen Jouluradiota. 

Taitaa se löytyä sittenkin, vaikka hiukan olen epäillyt sen eksyneen... :)

Tuli niin hyvä olo kun kävin jumpassa, ja venytellessä katselin jumppasalin kristallikruunua onnellisena. Arjen luksusta kuntoilla kristallikruunun loisteessa! Että sainkin itseni jouluviikolla jumppaan!

Arjen glamouria on myös ihana viime talven alesta ostamani paljetein koristeltu neulebaskeri :). 

Kotiin ajaessa Zen Cafen Piha ilman sadettajaa kuulosti pitkästä aikaa todella hyvältä kappaleelta. Niin se on, että olisin kuin palanut ja revitty maa ilman Miestäni. Miten hän minua jaksaakin... olen onnellinen ja kiitollinen Hänestä. Sen verran lähellä on eräs erotilanne, että omaa parisuhdettakin on tullut mietittyä monelta kantilta.

Saunan lauteilla, tervantuoksussa maatessani ajattelin, että olen kaikin puolin onnekas nainen. Ja että taitaa se joulukin oikeasti tulla. Kaikki lahjat ovat vielä paketoimatta, mutta onhan tässä vielä kolme iltaa aikaa :). Huomenna Neiti lähtee kummitätinsä luokse Turkuun pariksi yöksi, palautuu kuusta koristelemaan aatonaattona. Kuopuksen ystävä tulee eka kertaa yökylään, ja Kuopus haluaisi sitten seuraavaksi yöksi vuorostaan ystävänsä luokse :). No siinäpä kuluisi aaton odotus rattoisasti!

Sokerileipurit vauhdissa ja jouluaatoksia

Tämmöistä meillä eilen ja tänään. Lisäksi viitisenkymmentä karjalanpiirakkaa, joista noin puolet pääsi pakastimeen odottamaan joulupöytää. Muuta en sitten leivokaan. Onneksi aattona meillä syötävä ateria kootaan nyyttäriperiaatteella, kun pöydän ympärille kokoontuu kahdeksan henkilöä. 

Joulufiilikseni lymyilee yhä jossain, hetkittäin se on minua kyllä jo lähestynyt vaivihkaa erinäisissä tilanteissa: saadessani asiakkailtani suklaisia paketteja runsaiden kehujen, kiitosten saattelemana tai Neidin koulun joulujuhlassa. Mutta pääasiassa mennä porskutan arjen aherruksessa, mieli hiukan apeana ja kurjaa säätä sadatellen. En tiedä vaikuttaako sekin asiaan, ettei minulla ole pyhiä enempää nyt joulun aikaan lomaa. 

Huomenna kuitenkin menemme lasten kauneimpiin joululauluihin ja mahdollisesti kuustakin hakemaan. Mutta nyt saunaan! 

Voi hyvin ja kaunista 4. adventtisunnuntaita!

Enkelihymyjä

 " Oletko kohdannut enkelin toisessa ihmisessä? Saanut ehkä apua pyytämättä tai kohdannut jonkun, joka on hetken kulkenut rinnallasi, kuunnellut ja ymmärtänyt?

Jokainen voi olla häivähdys enkelin hyvyyttä toiselle. Usein tarvitaan vain pieni hetki aikaa: kuulevat korvat ja näkevät silmät löyvät paikan hipaista toista enkelin lailla."

- Tiina Laaninen, kirjasta Enkelihymyjä -

Yksi sivu elämässäni on kääntymässä, kun jätän MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajuuden neljän vuoden, ja koko hallitustyöskentelyn seitsemän vuoden jälkeen. Vuosiin on mahtunut uusia ystäviä, paljon naurua, iloa, asioiden järjestämistä, monta kokousta, hermoilua, tuskailuakin välillä, mutta lyhyesti kiteytettynä antoisia hetkiä paikallisten lapsiperheiden, lasten ja nuorten hyväksi, ruohonjuuritasolla ahertaen. Vapaaehtoistyössä kiteytyy mielestäni konkreettisesti se, että sen mitä annat saat takaisin. Kun olen ollut järjestämässä toisille ihmisille tapahtumia ja toimintaa, olen saanut paljon myös itselleni.

Sain "jäähyväis"lahjaksi ihanan Minna Immosen kuvittaman ja Tiina Laamasen kirjoittaman/kokoaman kirjan Enkelihymyjä. Oli vaikea valita minkä tekstin tähän kirjoittaisin, niinpä laitoin saman jonka hetki sitten luin ravintolaillallisemme päättyessä hallitusaktiiveillekin ääneen. Kokonaan en toki MLL-toimintaa hylkää, mutta jonkinlainen hengähdystauko kuitenkin alkaa, koska olen ollut aktiivisesti mukana monessa näinä vuosina. 

"Enkeli on jokainen, jolle on uskottu tehtävä. Enkeleitä ovat kaikki ne voimat, jotka ihmisessä asuvat." 

- Moses Maimodines-

Alkuviikon ajatuksia

Olen mennä kouhottanut kuin heikkopäinen viimeiset viikot. Tajusin eilen ajaneeni viikon aikana pitkälti toistatuhatta kilometriä autolla. Pimeys meinaa tainnuttaa. Eilen aurinko näyttäytyi hetkellisesti rotinavierailulla ollessamme (molemmat kuvat muuten ystäviemme kotona otettuja). Ilta-Sanomissa luvataan pientä pakkasta ja lunta jouluksi tännekin. Toivon niin. Joulufiilis on kyllä paljon kiinni säästä. Ainakin minulla. Ajoissa tilatut joulukortit ovat kirjoittamatta. Postimerkit jo kyllä ostin. En saa joulusta nyt kiinni. Hoidan kyllä siihen liittyviä asioita, mutta jotain puuttuu. :(

Pienet kädet...

Näitä pieniä käsiä kävimme tänään ihmettelemässä. Suloinen poikakääryle nukkui tyytyväisenä isojen sisarusten melskatessa ympärillä lastemme kanssa, ja meidän vanhempien turistessa kuulumisiamme. Valtava lämpö täytti sydämeni ja onnenkyyneleet silmäni, kun meitä pyydettiin pienokaisen kummeiksi. Pääsemme Mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä, pariskuntana kummeiksi. Molemmilla on ennestään yhdet omat kummilapset, minun jo täysi-ikäinen nuori nainen ja Mieheni kummipoika täytti juuri 13 vuotta. Kävimme itse asiassa synttärikahveilla rotinareissulta palatessamme. 

Jouluiset aatokset ja juhlaan valmistava tunnelma ovat olleet minulta toistaiseksi kadoksissa, mutta tämän ihanan asian saattelemana koin jo onnekseni häivähdyksen jouluiloa. Lauloimme lasten kanssa kotona joululauluja heidän aloitteestaan iltapalapöydässä, hehän osaavat jo vaikka mitä! Josko näillä eväillä jaksaisin aloittaa työviikon, ja löytäisin lisää joulutunnelmaa...