Kroatian reissulla

Ilmassa on ehkä hiukan ikäkriisin poikasta Neiti Esikoisen täytettyä eilen 12 vuotta. Siis äidillä, ei tyttärellä. Neitokaisen huoneesta on ulkoistettu kuluneen vuoden aikana pienemmän tytön tavaroita, ja tällä viikolla sisustus muuttui uuden seinämaalin sekä pienen ostosmatkan myötä selvästi ison, hyvän tyylitajun omaavan nuoren neidin huoneeksi. Kaverisynttäreiden menun hän suunnitteli ystävänsä kanssa, ja toteutti pääasiassa itsenäisesti kaikki valmistelutkin. Iloisena, ylpeänä ja ihmetellen seuraan neitokaisemme kasvua. 

Skorpioni

Mahdollisuudet:

"Syvällisyys ja oivaltava sielukkuus eivät synny ilman kontrasteja. Intensiivisyys vaatii rinnalleen annoksen kepeyttä ollakseen karismaattista. Voimakkaana tunnistat oman särkyneisyytesi etkä häpeä sitä."

Haasteet:

"Vähävaraiselta puuttuu paljon, mutta ahneelta kaikki. Keskity siihen mitä osaat ja omistat, ja kehitä niitä ennen kuin ahmit kasapäin uutta."

Löysin  tämän tekstin Voi hyvin- lehdestä joskus alkuvuodesta. Leikkasin sen talteen ja liimasin töissä henkilökohtaisen laukkulokeroni oven sisäpuolelle.  Luen sen melkein päivittäin. Mahdollisuudet kohdasta tunnistan itseäni. Kuten haasteistakin. Innostun niin helposti niin monesta asiasta, mutta innostus voi lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. 

Horoskoopit, siis luonnekuvaukset ja -analyysit ovat kiinnostaneet minua murrosikäisestä alkaen. Nyt niitäkin on taas tullut lueskeltua itsetutkailun merkeissä pitkästä aikaa enemmän. Aurinkomerkkini on siis skorpioni, nousumerkkini vaaka. Tunnistan itsessäni yleensä vaakaa paljon enemmän kuin skorpionia, ja jostain muistan lukeneeni, että nousumerkki vaikuttaa aikuisiällä enemmän kuin aurinkomerkki.

 Muutoksen tarve on kuitenkin tyypillisintä skorpionia; nahkansa uudelleen luominen, totaalisetkin elämänmuutokset. Kuten myös tuo edellä kertomani uusista jutuista innostuminen, ja innostuksen sammuminen. Vaakamaista minussa on diplomaattisuus, muiden huomioiminen ja ajoittainen päättämättömyys (mikä on ihan muuta kuin johtajatyypiksi luonnehdittu skorppari!). 

Pohtii hän...

Ensimmäinen lomapätkäni siis oli ja meni. Töihin palasin viikko sitten. Siellä on rauhallista. Liiankin rauhallista, kun ehdin pohtia taas kerran mitä sitä oikein isona haluaisin tehdä. Tämä on tosin erilaista kuin muutama vuosi sitten, en ole ylenpalttisen ahdistunut, mutta jotenkin on hetkittäin todella voimakas olo siitä, etten näitä töitä tule tekemään loppuikääni, vaikka vanhustyöstä pidänkin. Puhtaasti sairaanhoitajan töihin en osaa itseäni ajatella oikein muualle kuin vanhusten pariin. 

Olin tänään jutuissa erään omaa unelmaansa toteuttavan, ihanan paikallisen keramiikkapajan omistajan kanssa. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat hypätä rohkeasti toteuttamaan itseään tuntiessaan paloa vaikkapa juuri käsityöläisyyteen. Ei mikään helppo homma nykypäivänä. 

Sitä oman elämäntehtäväni kirkastumista siis tässä odottelen, tutkailen ja kuulostelen. 

Kuvia, sanoja, elämäntarinoita, ihmisiä, kannustamista, tsemppaamista, voimavarojen löytämistä, luovuutta... siinä niitä asioita joiden kanssa haluaisin tehdä töitä. Toki nämä asiat ovat monella tapaa elämässäni sairaanhoitajanakin, mutta jotenkin enemmän, eri tavalla, syvemmin...

Noin, nyt kirjoitin sen "ääneen".

Maailmankaikkeus ottakoon kopin... 

(Olen toki tutkaillut monenlaisia vaihtoehtoja, ja ottanut asioista selvää, en tietenkään oleta jotain vain tapahtuvan. )

Sinne ja takaisin

Siellä oli jo täysi kesä. Tässä muutama maistiainen, kivisiä kuvia. Otoksia on taas kerran niin paljon, että niiden käsittely ja lajittelu kestää kotvasen. 

Hieno maa, hieno loma.

Loman kynnyksellä

Kiirusta on ollut. Niin kiirusta, että koen toimineeni jollain autopilot-ohjelmalla viimeiset pari viikkoa. Mutta nyt alkaa kesäloma. Huomenna ensimmäinen virallinen lomapäivä ja ylihuomenna lennämme koko perheen voimin Kroatiaan, johon ihastuimme pari vuotta sitten Mieheni kanssa. Nämä kuvat Dubrovnikista huhtikuulta 2013. Tällä kertaa suuntaamme Splitin lähellä sijaitsevaan Trogirin kaupunkiin. 

Voi hyvin!

Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen

Torronsuolla elokuussa 2014, kuva Liinu Kärkkäinen

"Vaikka olisit kulkenut itsetutkiskelun polkua monta vuotta, silti päivittäin opit tai oivallat jotain uutta joko itsestäsi tai muista ihmisistä. Välillä kaikki on hyvin selkeää ja välillä taas et saa mistään tolkkua. Hyväksy, että kaikki tunteet kuuluvat tälle tielle, etkä ikinä ole valmis. Olet ikuisella matkalla. 

Usein oma tiesi nykyiseen pisteeseen on käynyt kriisin kautta. On myös hyvä tiedostaa, että mitään kriisiä et oikeasti edes tarvitse, jotta voisit alkaa elää sitä elämää, mitä sisimmässäsi tahdot elää. Milloin tahansa voit muuttaa elämääsi millä tavoin tahansa. Kukaan ei estä sinua, korkeintaan hidasteena ovat omat ajatuksesi. Oivalla, että arkesi voi olla todella hyvää. Se voi olla todella hyvää sittenkin, vaikka olisit elänyt kauan tuntematta itseäsi tai ilman, että olisit tunnistanut tunteitasi ollenkaan. Arkesi voi olla hyvää, vaikka tähän asti olisit takertunut enemmän vastoinkäymisiin kuin onnistumisiin ja iloihin, joita arki tarjoaa sinulle jatkuvalla syötöllä. 

Jos tunnet paloa toisenlaiseen arkeen juuri nyt, lakkaa odottamasta. Jokaisena aamuna voit herätä uutena tyyppinä fiilistelemään sitä kaikkea, mikä sinua ympäröi. Kun vielä lisäksi tiedostat, että on olemassa kaikki se, mitä et voi nähdä, niin elämäsi muuttuu todella jännittäväksi."

- Jenny Beliz-Henriksson-

Oletko sinä tutustunut jo kirjaan nimeltään Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen? Minä toivoin äitienpäivälahjaksi tätä teosta, ja olen jo jonkin aikaa tykännyt Facebookissa kirjan sivuista lukien siitä päivittäin esiin nostettuja ajatuksia. Niin osuvia tekstejä, ettei mitään määrää!! Työtoverini oli saanut lahjaksi tämän kirjan, ja eräänä iltana ruokatauolla aukaisimme vuorollamme umpimähkään kirjan; jokaiselle löytyi omaan tilanteeseen sopiva teksti. 

Kirjan takana on Jenny Beliz-Henriksson niminen nainen, joka kirjoittaa mm. Vastaisku ankeudelle-nimistä blogia. Kirjan ensimmäinen painos on myyty tällä viikolla loppuun ja uutta tehdään kovaa vauhtia. 

Tuntuu hiukan pinnalliselta laittaa sisutuskuvia kun en nyt juurikaan ole kotia stailaillut viime aikoina. Olohuone kuitenkin on mielestäni kotimme kaunein huone, ja sen saa pienellä vaivalla järjestykseen, jolloin mielikin voi rauhoittua, edes hetkeksi. Harmaat Lumikidetapetit ja harmaaksi maalatut seinät vaalean lattian sekä katon kanssa olivat hyvä valinta värimaailman pohjaksi. Vihreän, harmaan ja siniharmaan eri sävyt tuovat vaihtelua, ja jokin aika sitten siirsin talven/joulunajan punasävyiset viltit sekä tyynyt pois. Neiti Esikoinen teki muuten koulussa kauniin tilkkutyynyn, joka sopii todella hyvin olohuoneeseen.

Mutta se sisustuksesta.

Muuten elämä etenee tasaisen varmaa vauhtia eteen päin. Pääsiäinen meni töissä lähes kokonaan. Sitä ennen pyörähti pari päivää kätköillessä, kun Isä vaimonsa kera oli visiitillä. Tyttären voimisteluharrastus kisareissuineen rytmittää arkea vuorotyöni lisäksi. Voimauttavan valokuvauksen ammatilliset perusteet opintoni etenevät, enää yksi työpaja jäljellä. Meneillään on työyhteisöprojekti ja myös asiakasprojektia pitäisi käynnistellä. Lisäksi minua kiinnostavat uudet lisäopinnot työn ohessa, erityisesti henkiseen kasvuun ja ihmisenä kehittymiseen liittyvät. Aika näyttää mitä tapahtuu.

Tänään ja huomenna on vapaata, kevätaurinko lämmittää eilisen myrskyn jälkeen ihanasti. Vien ensimmäistä kertaa pyykit ulos.