Töissä minua meinaavat uuvuttaa oma henkilökohtainen riittämättömyyden tunteeni, tunnollisuuteni, diplomaattisuuteni, sekä yleinen negatiivinen asenne muutoksiin, joille emme voi ruohonjuuritasolla tehdä kovinkaan paljoa. Tunne siitä, että meitä ohjaillaan jostain ylhäältä käsin on ajoittain melkoisen voimakasta, mutta perustyö ei ole mielestäni muuttunut juurikaan. Yleistä asennemuutosta olisi saatava aikaiseksi. Voimavarojen oikeanlainen suuntaaminen, pysähtyminen hetkeksi perusasioiden äärelle; mitä voisin tehdä toisella tavalla... niitä pitäisi miettiä ihan jokaisen, mutta miten saada muut ymmärtämään, että myönteisempi suhtautuminen ei tarkoita sitä, etteikö epäkohtia yritettäisi hoitaa.
Hain ja pääsin Miina Savolaisen vetämään koulutukseen; Voimattavan valokuvan perusteet hoidollisten ja pedagogisten alojen työntekijöille, 8op:n arvoinen kurssi alkaa viikon kuluttua ja kestää ensi kevääseen. Yhtenä keskeisenä asiana koulutuksen aikana on työhteisön hyväksi toteutettava projekti. Yritän olla lataamatta liikoja odotuksia, mutta innoissani olen hyvin paljon koko kurssista kaikkinensa.
Voi, itselläni on työasioissa samankaltaisia tuulahduksia ja ajatuksesi kuullostavat niin tutuilta!!!
VastaaPoistaMeillä on tulossa ylhäältä ohjattuja uudistuksia, jotka tietenkin vielä lisäävät työmäärää, mutta eivät palkkaa. Ymmärrän harmituksen ja toki itseänikin asia rasittaa. Koska asian kanssa on kuitenkin elettävä, jos tätä ammattia haluaa jatkaa (muutokset koskeva koko ammattikuntaa, ei vain omaa työpaikkaani), on asennemuutosta pakko tehdä, jotta työstä selviää.
Nyt aikaa kuluu monella järjettömän paljon valitukseen. Sen ajan jos käyttäisi toisin, ehtisi enemmän ja ilmapiiri olisi positiivisempi. Olen läheisen kollegan kanssa miettinyt paljon sitä, miten saisi säilytettyä positiivisen asenteen kaiken valituksen keskellä. En haluaisi syrjäytyä työporukasta, mutta en myöskään haluaisi kuunnella negatiivista kahvipöytäkeskusteluakaan :(.
Positiivisuutta kaikkien elämään!
Kiitos Päärynä kommentistasi! Unohdin vastata tähän ja kun en tehnyt sitä heti, niin venyipä pitkälle... Joo, asenne ratkaisee tai ainakin vaikuttaa aika lailla. Ja jo pelkästään se, että haastaa itsensä ja toiset miettimään, että mitä voitais tehdä toisella tavalla, kokeilla ja jos ei toimi, niin miettiä taas toista vaihtoehtoa, jos paluuta entiseen ei kannata kokeilla.
VastaaPoistaKollegani sanoi hyvin, että jos yksi työyhteisössä alkaa muuttaa ajattelutapaansa ja suhtautumistaan, niin muiden on käänettävä kurssia samaan suuntaan ennemmin tai myöhemmin. Jos osaisikin aina kertoa ajatuksensa syyllistämättä ketään, omien kokemustensa ja tuntemustensa kautta. Jos sillä tavalla pääsisimme rakentamaan jotain parempaa...