Tukossa

Ei, kyse ei ole flunssasta tai allergiaoireista. Minulla on jonkin sortin identiteettikriisi. Tai alkava neljänkympin kriisi. Tai ihan vaan joku muu ikäkausikriisi. Ainakin olen viime ajat vatuloinut itseeni, itsetuntemukseeni ja käytökseeni jne/yms liittyvää kiitettävästi. Terveyskeskuspsykologi, jonka luona kävin siskoni miehen kuoleman aiheuttamaa shokkireaktiota purkamassa, sanoi viimeisellä tapaamiskerralla, että on ihan luonnollista näin ison järkytyksen jälkimainingeissa päätyä pohtimaan omaakin elämää monelta kantilta.

Tokihan näitä kausia on ollut ennenkin ja useampiakin. Joskus vain hetken kestäviä, joskus useamman kuukauden rupeamia. Monen monta kertaa olen ollut aikeissa vuodattaa tännekin silkkaa ajatusten virtaa ja etenkin sitä virran pohjasakkaa, mutta sitten jonkinaisteinen itsesensuuri iskee viime tingassa. Se on sinänsä sääli, kirjoittamalla voisin saada helpotusta olooni. Pätevä ja aina parhaaseensa pyrkivä puoli minussa haluaisi kirjoittaa vain viimeisteltyjä, loppuun asti ajateltuja ja fiksuja ajatuksia. Hah.

Kaivoin blogistani vajaan kolmen vuoden takaa tämän. Allekirjoitan siitä edelleen paljon, ja tuo siteeraamani ajatus, niin totta! Tuossa postauksessa mainitsemani kasvuvaihe; onko tämä nyt menossa oleva sitä samaa vai jotain uutta... tiedä häntä, mutta ajoittain olen kovin tuskastunut kaikkeen päässäni vellovaan ja tunnetilat vaihtelevat laidasta laitaan. Osa tästä olosta on jälleen kerran suoraa seurausta oman kroppani huonosta hoidosta. Tarkoitan tällä liian vähäistä liikuntaa, liikaa syömistä, ja liian vähäistä unta. Mutta iso osa on myös jotain muuta, isompaa. Kuka minä olen, miksi olen tämmöinen kuin olen, miksi toimin niin kuin toimin, mitä minä haluan?!? Siinäpä sitä miettimistä pitkän perjantain iltana.