perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mitä kuuluu?












Lapsillemme syntyi puolitoista viikkoa sitten uusi serkku, ja me pääsemme poikavauvan kummeiksi. Leivoin banaanikakun rotinoiksi sekä sienipiirakan. Huomenna kevätkauden toiset voimistelukisat, tyttären harrastus on äidinkin harrastus. Suru on hiljaisessa vaiheessa, mutta aktivoinut itsetutkiskeluvaihteen pitkästä aikaa päälle. Talvi ei tiedä olisiko vai ei. En saa itseäni niskasta kiinni liikkumisen ja syömisen suhteen, se ottaa aivoon. Tekisi mieli jollekin kaupunkilomalle keväällä koko perheen voimin. Yle Teemalta tullut Valokuvan voimaa- sarja sykähdytti, ja toivon mukaan pääsen kesällä Miina Savolaisen oppiin minäkin. Töissä on raskaampi vaihe, mutta en minä mitään muutakaan osaisi tehdä (kai). Olen ostanut ihan liikaa uusia vaatteita. Leikkasin omenapuita vähän ja nyt puskee versoa kirjahyllyn päällä pari oksaa. Kirjahyllyn päällä on muutenkin vain kivoja asioita.


Mitäs sulle?




4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla pitkästä aikaa sinunkin kuulumisia. Täällä herätään talviunilta kevätvalon myötä. Valoisuus ja luonnon henkiin herääminen, tuovat toiveikkuutta ja elämä uskoa vaikeidenkin asioiden keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Ajattelin, että pitkä hiljaisuuteni vie vähätkin lukijat... Joo, yleensä minäkin saan intoa ja energiaa keväällä, mutta nyt vielä odottelen sitä.

      Poista
  2. Onnea kummiudesta. Onneksi surun keskellä tulee noita muistutuksia elämän jatkumisesta. Kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!