Säihkyvä tytär

Kisameikillä korostetaan ilmeiden näkymistä yleisölle asti, se on tärkeä osa ilmaisua.

Kisamatkoilla kerätään ahkerasti toisen kisapuvuista pudonneita paljetteja!

Neiti Esikoinen haaveili jo pienenä jostain tanssillisesta harrastuksesta, liikehti sulavasti ja viehkosti musiikin tahdissa pikku tylleröstä alkaen. Oli yhden vuoden paikallisen kansantanssiseuran ihan pienten ryhmässä, toisen vuoden jumppakoulussa naapurin tytön innoittamana. Sitten aloitti kuvataidekoulun, ja liikunnallinen harrastus jäi toistaiseksi. Kunnes kesällä 2011 tutustui ystäväperheen tyttöjen välityksellä kuumana kesäiltana muutamaan voimisteluliikkeeseen. Se oli menoa se; "Minäkin haluan oppia tekemään linnunpesän!" Kesän aikana oli mahdollisuus tutustua voimisteluun kesätreeneissä, joihin tosin ehdittiin vain kaksi kertaa.

Syksyn koittaessa paikallinen voimisteluseura kokosi kolme eri tasoista ryhmää saman ikäluokan tytöistä, ja Neiti pääsi opettelemaan joukkuevoimistelun perusasioita Säde-joukkueessa. Puolitoista vuotta kahdet treenit viikossa, esiintymisiä seuran syys-ja kevätnäytöksissä sekä asematapahtumissa. Joulukuussa 2012 siirto kilpajoukkue Kimallukseen taitojen kartuttua riittävästi! Puoli vuotta kimallusta, kisakokemuksia, uusia kavereita ja ihanan värikäs kisapuku.

Viime keväänä taidot arvoitiin jälleen, ja Neiti pääsi kesätreenariksi Säihke-joukkueeseen, joka kilpailee oman ikäsarjansa (10-12v) maan kärkikahinoissa. Monenmoisia tuntemuksia ja ajatuksia sekä tyttärellä että meillä vanhemmilla. Kesän jälkeen paikka Säihkeessä oli edelleen, syyskauden Neiti keskittyi ahkerasti perustaitojen kartuttamiseen saadakseen pidempään voimistelleet joukkuetoverit taidoissa kiinni.

Nyt sitten ahkera treenaaminen palkitaan, ja kevätkauden kahdet ensimmäiset kisat takana, monet vielä edessä. Mitalikin jo ensimmäisistä kisoista tarttui matkaan, ja yllättävä kilpailuviettikin löytynyt lapsukaisesta. Mutta tärkeintä on nähdä aito, luonnollinen hymy lapsensa kasvoilla kisasuorituksen aikana! Hän tietää mitä tekee ja mitä osaa, missä on hyvä! Olen sanonut alusta asti, että harrastaapa hän lajia vuoden tai kymmenen, niin paljon tulee samaan elämäänsä:  oppii varmasti tuntemaan ja hallitsemaan kehonsa paremmin kuin äitinsä, oppii löytämään vahvuuksiaan ja kehitettäviä asioita itsessään, oppii säännöllisyyttä ja kurinalaisuutta, joukkuehenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Upeita kokemuksia lajin parissa on ehtinyt syntyä jo minullekin, mm viime kesänä joukkuevoimistelun MM-kisojen alkukarsinnoissa Lahdessa ja Miss Valentine-kisoissa Tartossa helmikuussa. Joukkuevoimistelu on mitä esteettisin urheilulaji, kyyneeleet silmissä hetkittäin seuraan upeita esityksiä, kauniita tyttöjä ja nuoria naisia, upeita pukuja, kampauksia... Onhan siinä kääntöpuolena kova treenaaminen ja sitoutumista sekä joustoa tämä vaatii koko perheeltä. Mutta tällä hetkellä on hyvä näin, ja se että Neiti haluaa harrastaa lajia, on tärkeintä!

Kuvia Säihkeestä löydät blogista ja Instagramista, omalla kamerallakin on toki paljon materiaalia kuvattuna, mutta tässä kohtaa riittänevät nämä viime lauantain tunnelmapalaset.