Tänä isänpäivänä olen aivan eri tunnelmissa kuin vuosi sitten, jolloin olin kovasti huolissani Isästäni. Pelkäsin hänen kuolevan pian. Eihän meistä kukaan tiedä päiviensä määrää, eikä kuulu tietääkään, mutta hänellä oli silloin menossa sytostaattihoidot laajalle levinneen eturauhassyövän taltuttamiseksi, ja niiden takia kunto todella huono.
Helmikuussa sytostaatit lopetettiin ja aloitettiin toisenlainen hoito, joka on tehonnut syöpään ihmeellisesti. Isä on aivan eri mies kuin viime jouluna, jota vietimme yhdessä peläten sen olevan hänen viimeinen joulunsa. Tautia ei voida parantaa kokonaan, mutta jonkinlainen pysähdysvaihe on saatu aikaiseksi, sen osoittivat viime viikolla otetut verikokeet. Isän vointi on hyvä ja elämänlaatu parantunut huimasti.
Hänen parantuneen vointinsa lisäksi olen kiitollinen, nöyrä ja onnellinen siitä, että olemme saaneet lisäaikaa hänen kanssaan.
<3 syöpä on aina kavala ja pelottava tauti...toivotaan isällesi vielä elon päiviä paljon <3
VastaaPoistaKiitos Suvi!
PoistaEksyin kurkkimaan tänne blogiin ekan kerran. Meillä oli samanlainen isänpäivä, eli onnellinen ja nöyrä kaikesta huolimatta :) Mekin ollaan saatu lisää aikaa nyt ainakin vielä, ja oma isä voi vielä hyvin lääketauon takia. Tiedän miltä se kaikki tuntuu <3 meitä on aivan liikaa :(
VastaaPoistaHei Myrtti ja tervetuloa! Voimia sinulle ja perheellesi!
Poista