Työmatkan käveleminen aamuvuoropäivinä; siitä on tulossa minun ikioma hetkeni, jota alan jo edellisenä iltana odottaa. Illalla valmiiksi pakatut eväsrasiat reppuun ja menoksi. Pimeässä, lumisateessa, pakkasessa, nollakelissä... kännykän radio kuulokkeiden kautta korvissa siivittää askeleitani, välillä sauvojen kanssa, välillä ilman. Ja odotan innolla jo sitä vaihetta, kun kuuden aikaan aamulla on valoisaa!

On alkanut uusi vaihe henkilökohtaisen hyvinvointini suhteen, ja Zen Cafen Todella kaunis, tuttu, hyvä vanha biisi nosti tipan linssiin tämän aamun kävelyllä. "Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran" sen yritän muistaa.

Täällä nyt tietoisesti hiljaisempaa, katsotaan jos kevväämmällä taas alkaa kameran kanssa puuhastelu ja kirjoitusinto. Voikaa hyvin!