Kiirastorstaina

Elän jonkinasteisessa tunteiden ristiaallokossa. Iloitsen lomasta, lauantaina vietettävistä appivanhempien 120-vuotisjuhlista, äitini meillä olosta, seurakunnan pääsiäisvaelluksesta, jonka toteuttamiseen annoin oman panokseni toimimalla oppaana kolmena päivänä...

Samaan aikaan kannan sisälläni suunnatonta huolta läheisten ihmisten tilanteesta, eletään hyvin riskialtista aikaa pienen elämän säilymisen kannalta. Suru, huoli ja pelko kalvavat mieltäni, ja kuitenkin toisaalta myös toivo puskee pintaan vahvana. Voimia, lämpimiä ajatuksia ja suojelusenkelin siipiä tarvitaan nyt paljon!

Kaiken tämän päälle sain vielä kevätnuhan aivan ykskaks varoittamatta. Yritän levätä, mutta kun on niin paljon hoidettavia asioita. Onneksi äiti on täällä ja Miehelläkin on vapaata.