Vuosikymmenenvaihtopäivän aattona ajateltua

Kuu viime syksyltä, odotan tämän marraskuun superkuuta!

En minä näköjään innostunutkaan sitten tänne sen enempää kirjoittelemaan. Ei tullut uutta aloitusta, vaikka hetken tuntuikin siltä. Onkohan niin, että olen jotenkin tuon nopean sosiaalisen median lisääntyneen käyttöni kanssa hukannut bloggaamisintoni? Kirjoitan Facebookissa paljon harkitumpia asioita kuin alkuvuosina, haluan että siellä sanomillani asioilla on merkitystä. Niihin saa nopean reaktion.  Toisinaan ajatuksia pursuaa päästäni niin, että kirjottamisen halu on kova... mutta jos ei heti pääse tuottamaan tekstiä, se katoaa. Tai sitten tyydyn typistämään ne ajatukset johonkin lyhyempään. Ehkä enemmän kuitenkin pyöritän edelleen siellä päässäni tai sitten selitän kanssaihmisilleni.

En ole kuvannut kameralla pitkään aikaan, tämä vuosi on ollut harvinainen sillä saralla. Kesällä ostamani uuden puhelimen kanssa olen kuvannut senkin edestä. Sen avulla saan kuvani nopeasti jakoon halutessani Instagramin tai Facebookin kautta, eikä tule sitäkään vähää sitten avattua läppäriä ja siirrettyä kuvia Canonilta koneelle. Niin se aika muuttuu ja minä tai ainakin käytös sen mukana.

Minä vaihdan huomenna vuosikymmentä. Siihen liittyen on paljon ajatuksia. Haluaisin kirjoittaa juhlapuheen. Tiivistää ajatuksia, jotka pääkopassani ovat muhineet viime aikoina. Ei ole ikäkriisiä. Elämä on monelta kantilta hyvällä mallilla. Olen onnellinen, ja tyytyväinen. Näin on hyvä. Olen hyvä ja hyvän ikäinen. Kypsä ja kokenut nelikymppinen. Näillä sanoilla tsemppasin ikätoveria Facebookissakin, kun hän kauhisteli parin viikon päässä olevaa omaa vuosikymmenen vaihtamistaan. 

Näillä mennään!

Syysretkellä

Kävimme rakkaan työystäväni kanssa viikko sitten pienellä syysretkellä. Alunperin matkan päämääränä oli Kirkkonummen asemalla toimiva Huone Ett Rum niminen hurmaava pikku puoti, jonka tuotteita hiplasin jo vuosi sitten Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla. Lisäksi olen vieraillut heidän Facebook- ja nettisivuillaan usein ihailemassa tuotteita. 

Kauniita ja mielenkiintoisia juttuja sieltä löytyikin, lapsille toin mm.tuliaiseksi tillandsiat eli ilmakasvit! Söimme herkullisen lounaan intialaisessa ravintolassa nimeltään Shiva, ja sen jälkeen päädyimme melkein ex tempore Hvitträskin museoon, josta kaikki yläpuolella olevat kuvat. Ihastuimme paikan tunnelmaan molemmat, ja voin suositella lämpimästi täällä käymistä kaikille kotimaan kulttuurihistoriasta kiinnostuneille!

Paluumatkalla poikkesimme vielä uskomattomaan paikkaan nimeltään Kasvihuoneilmiö. Riemunkirjava tavaratalo entisessä kasvihuoneessa. Paikka, josta löytyy sistustustavaraa moneen makuun, kitschiä ja kimalletta, kirjoja, kortteja, armeijan vaatteita... jos ei kestä ollenkaan tavaranpaljoutta, ei kannata poiketa. Paikassa ei voi olla mietimättä, kuka niitä kaikkia tavaroita voi tarvita, mutta kun ottaa kevyemmän vaihteen mieleensä, niin huumorin kera kiertäen saa kyllä hauskan kokemuksen.

Alla vielä meidän ilmakasvimme, aikas veikeitä ovat!

Uusi alku

Yli puolen vuoden tauko, jota en tietääkseni päättänyt pitää. 

Kirjoittamisen kaipuu.

Satunnaista kuvaamista.

Paljon ajatuksia.

Katsotaan, tuntuisiko tämä taas omalta. 

Kuin vesiväreillä maalattu

Tänä syksynä luonto on ollut jotenkin normaalia kauniimpi. Vai näenkö sen kauneuden paremmin kuin ennen? Elo-syyskuussa oli uskomattomia aamusumuja, joiden takia meinasin myöhästyä töistäkin useana aamuna jäädessäni jokivarteen kuvaamaan usvan leikkejä auringonnousun jälkeen.

Ruskan värejä oli ainakin meillä päin vain hetkellisesti, kai ne lämpötilojen vaihtelut satunnaisista pakkasista takaisin leudompiin lukemiin lyhensivät väriloistoa. Olen huomannut kuitenkin pitäväni vuosi vuodelta enemmän myös ruskan jälkeisistä väreistä, joita nyt aurinkoisina loka-marraskuun päivinä on ihailtavissa; kirkkaansininen taivas, keltainen sänkipelto, vihreät havupuut, ruskean sävyjä maassa ja puissakin. Hyvin rauhoittavia värejä. Viime aikoina on ollut aivan uskomattomia auringonnousun-ja laskun värejä, kuten eilen. Töistä palatessani pysähtelin pyörän kanssa neljän kertaa ikuistamaan ihanaa iltataivasta. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta kelpuutin tavoistani poiketen kännykkäni kameran kaverikseni.

Yleensähän odotan tässä vaiheessa vuotta jo lunta toden teolla. Liekö vanhenemista ja viisastumista se, etten hötkyile ja käytä turhaan energiaani tulevan talven sään miettimiseen. Toki voin sanoa toivovani lumista talvea, ja pakkastakin saisi olla. Yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen enemmän, ja nauttia näistä normaalia lämpöisemmistä päivistä, ja syntymäkuukauteni hämäränhyssystä. 

Hyvä viikko

Samana iltana taivaalla oli kirkas kuu ja pihasaunalla pökkeröinen neitoperhonen, joka ehti laittaa siipensä suppuun hakiessani kameraa. 

Kalenterissani on lähiviikkoina monta kivaa asiaa tulossa, ja tosi monta on jo toteutunutkin. Tänään juhlistetaan eläkkeelle jäävää kollegaa hyvän ruoan ja teatterin parissa. Viikonlopulla työvuorojen välissä pääsen Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin konserttiin, ensimmäistä kertaa livenä koen kyseisen orkesterin. Odotan innolla,  sillä olen tutustunut heidän tuotantoonsa syksyn aikana, ja täytyy sanoa, että olen ihastunut. Upeita rytmejä ja hienoja sanoituksia. 

Eilen virittelin pitkästä aikaa itseni lattarirytmeihin ohjatulla tunnella, ja se oli hauskaa. Illalla teimme vielä reippaan kävelylenkin pakkasessa hyvän työystävän kanssa. Tänään vapaapäivä on mennyt illan kekkereitä valmistellessa, kotihommia tehden ja taloa lämmittäen. Siinä sivussa olen seuraillut, sekä kommentoinut Kodin Kuvalehden bloggauskurssia joka alkoi maanantaina. Joskopa saisin uutta virtaa tähän touhuun.

Kiitollisena

Ensin oli edessä syysloma, jolle oli suunniteltu sopivasti sekä ohjelmallisia että ohjelmattomia päiviä. Sitten se loma tuli ja myös ohjelmattomat päivät täyttyivät, mukavilla asioilla. Sitten tuli flunssa, jonka kanssa mennä porskutin loput mukavat asiat, kohtaamiset ja elämykset, vaikka tuntui, ettei meinaisi jaksaa millään. Loma jäi taakse ja alkoivat työt, joiden ohessa meni muutamana päivänä kaikki vapaa-aika tyttären kisapukua koristellessa, liian vähillä yöunilla yskän ja kiireen takia. 

Eilen illalla tuntui, että tautitila alkaa väistyä. Kisapuku oli valmis ja hommat rullasivat muutenkin kaikesta hässäkästä ja säätämisestä huolimatta. Tunsin suunnatonta iloa ja kiitollisuutta siitä, että jaksoin tehdä työpäivän jälkeen kotihommia lähes normaalilla teholla. Ehdin käydä ruoanlaiton, kisaeväspakkailujen, ruokaostosten jälkeen, ennen lasten harrastusten päättymistä pienellä kävelylläkin yli viikon tauon jälkeen. Kostessa syysillassa olin pakahtua kiitollisuuden tunteeseen; olen terve, flunssa on ohimenevä pikkuvaiva kaikessa kurjuudessaan, jaksan ja voin kävellä ulkona pimeässä ja nauttia siitä. 

Kiitollisuus ja myönteinen ajattelu ovat asioita, joihin olen tietoisesti keskittynyt aiempaa enemmän viime kuukausina. Luen päivittäin 365 Ajatusta parempaan arkeen-sivuston päivityksiä Facebookista, saaden niistä vahvistusta perusajatteluuni ja arvomaailmaani. Omistan myös kirjan, johon kyseinen sivusto pohjautuu, ja sitä tulee myös luettua viikottain. Olen luonteeltani perusmyönteinen hyönteinen, mutta elämässäni on ollut aikakausia, jolloin marmatan helposti kaikesta, ja monet raskaat asiat lähipiirissä viimeisten vuosien aikana ovat painaneet mieleni synkkiin vesiin pitkiksikin ajoiksi. Joskus olen ehkä saattanut ajatella näiden kiitollisuusjuttujen olevan vähän hömppää, mutta en enää. Jotain on ehkä nupissani eri asennossa, mutta tämän syksyn aikana olen huomannut kiittäväni monesta aiemmin ns. itsestäänselvästä asiasta. Aiempaa kirkkaammin ymmärrän myös sen, että suurimpaan osaan omaan itseeni liittyvistä voin vaikuttaa ensisijaisesti minä itse.  

Olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta uudesta päivästä.

" Talvi-iltoina ihmettelen tähtiä, lohdutuksen lamppujani.

Kevätiltoina taivaan kuulasta kantta.

Kesäiltaisin ihmettelen auringon hitaita hyvästejä.

Syyspimeällä taivaan sysimustaa turkkia.

Ja kaikkina öinä, aamuina ja päiviniä niiden välillä, 

en ihmettelemästä lakkaa.

Päivä päivältä piirtyy elämä."

-Annukka Tiitinen-

Tämän runon ja näiden kuvien avulla talletan tämän hetken hyvän fiiliksen tältä aamulta. Tai on se fiilis ollut monena muunakin päivänä. Paljon hyviä asioita ilmassa & tiedossa; kohtaamisia tärkeiden kanssa, musiikkia, innostavia tulevaisuudenvisioita töiden ja oman itseni kehittämisen suhteen.  Niiden innostamana ja voimaannuttamana kohti kaamosta!