Huomenna leveämpiä raiteita pitkin itään. Yli puolen vuotta edellisestä vierailusta. Hurjaa tämä ajan kuluminen.

Iltavuoron jälkeen pääsin suoraan lomanaloittajaissaunaan. Ilta oli epänormaalin tyyni ja hämärä, saunassa poltin jo kynttilöitä. Istuin jälkijäähyillä pitkään lepakoita bongaillen ja siilin rapistelua kuunnellen. Pellon takana naputeltiin talon laajennusosan katolle aluskatetta ja jossain toisaalla soi suomimusa sopivalla volyymilla. 

Jotenkin tuntuu hyvältä lomanaloitukselta. 

Kuulumisia

Hra Kuopuskin vanheni, täyskymppiä juhlittiin heinäkuun alussa. Niin se aika rientää. Jotenkin Nti Esikoisen 12v otti äiti-ihmisen näkökulmasta lujemmalle kuin kuopuksen täysi vuosikymmen. Hassua.

Tähänastisesta kesän säästä en tässä nyt valita tai viitsi edes kirjoittaa sen enempää, kuin että toki olisi voinut olla vähän kuivempia ja aurinkoisempia päiviä. Silti on uusia kesäkokemuksia kertynyt, kuten vaikkapa Aulangon näkötornin maisemat ja kotiseutuajelu resiinalla, lisäksi paikallisen harrastajataiteilijaporukan vuotuisessa kesänäyttelyssä on mukana valokuviani. Tosin tuo sana taiteilija ei oikein istu omaan suuhuni, mutta koska kyseessä monen eri tekniikan tekijöitä, niin ehkä se on ihan ok yleisnimitys meille kaikille. Samaisen porukan mukana päädyin kesäretkelle Uutenkaupunkiin, joka niin ikään oli täysin uusi kokemus minulle. Suosittelen erityisesti Taidetalo Pilvilinnaa ja Ravintola Pookia kaikille siihen suuntaan eksyville.

Pitkästä aikaa olen saanut myös kaaoksen kesytysvaihteen päälle, kiitos Fcebookissa toimivan Minimalismipelin. Tavaraa on siirtynyt kahdelle kirppispöydälle, kollegan lapsille ja UFF:lle. Jotain on ollut pakko laittaa roskikseenkin. Lomapäiviä on edessä vielä kahden viikon verran, alkaen ensi sunnuntaista, jolloin suuntaamme lasten kanssa itään sukuloimaan muutamaksi päiväksi. 

Kroatian reissulla

Ilmassa on ehkä hiukan ikäkriisin poikasta Neiti Esikoisen täytettyä eilen 12 vuotta. Siis äidillä, ei tyttärellä. Neitokaisen huoneesta on ulkoistettu kuluneen vuoden aikana pienemmän tytön tavaroita, ja tällä viikolla sisustus muuttui uuden seinämaalin sekä pienen ostosmatkan myötä selvästi ison, hyvän tyylitajun omaavan nuoren neidin huoneeksi. Kaverisynttäreiden menun hän suunnitteli ystävänsä kanssa, ja toteutti pääasiassa itsenäisesti kaikki valmistelutkin. Iloisena, ylpeänä ja ihmetellen seuraan neitokaisemme kasvua. 

Skorpioni

Mahdollisuudet:

"Syvällisyys ja oivaltava sielukkuus eivät synny ilman kontrasteja. Intensiivisyys vaatii rinnalleen annoksen kepeyttä ollakseen karismaattista. Voimakkaana tunnistat oman särkyneisyytesi etkä häpeä sitä."

Haasteet:

"Vähävaraiselta puuttuu paljon, mutta ahneelta kaikki. Keskity siihen mitä osaat ja omistat, ja kehitä niitä ennen kuin ahmit kasapäin uutta."

Löysin  tämän tekstin Voi hyvin- lehdestä joskus alkuvuodesta. Leikkasin sen talteen ja liimasin töissä henkilökohtaisen laukkulokeroni oven sisäpuolelle.  Luen sen melkein päivittäin. Mahdollisuudet kohdasta tunnistan itseäni. Kuten haasteistakin. Innostun niin helposti niin monesta asiasta, mutta innostus voi lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. 

Horoskoopit, siis luonnekuvaukset ja -analyysit ovat kiinnostaneet minua murrosikäisestä alkaen. Nyt niitäkin on taas tullut lueskeltua itsetutkailun merkeissä pitkästä aikaa enemmän. Aurinkomerkkini on siis skorpioni, nousumerkkini vaaka. Tunnistan itsessäni yleensä vaakaa paljon enemmän kuin skorpionia, ja jostain muistan lukeneeni, että nousumerkki vaikuttaa aikuisiällä enemmän kuin aurinkomerkki.

 Muutoksen tarve on kuitenkin tyypillisintä skorpionia; nahkansa uudelleen luominen, totaalisetkin elämänmuutokset. Kuten myös tuo edellä kertomani uusista jutuista innostuminen, ja innostuksen sammuminen. Vaakamaista minussa on diplomaattisuus, muiden huomioiminen ja ajoittainen päättämättömyys (mikä on ihan muuta kuin johtajatyypiksi luonnehdittu skorppari!). 

Pohtii hän...

Ensimmäinen lomapätkäni siis oli ja meni. Töihin palasin viikko sitten. Siellä on rauhallista. Liiankin rauhallista, kun ehdin pohtia taas kerran mitä sitä oikein isona haluaisin tehdä. Tämä on tosin erilaista kuin muutama vuosi sitten, en ole ylenpalttisen ahdistunut, mutta jotenkin on hetkittäin todella voimakas olo siitä, etten näitä töitä tule tekemään loppuikääni, vaikka vanhustyöstä pidänkin. Puhtaasti sairaanhoitajan töihin en osaa itseäni ajatella oikein muualle kuin vanhusten pariin. 

Olin tänään jutuissa erään omaa unelmaansa toteuttavan, ihanan paikallisen keramiikkapajan omistajan kanssa. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat hypätä rohkeasti toteuttamaan itseään tuntiessaan paloa vaikkapa juuri käsityöläisyyteen. Ei mikään helppo homma nykypäivänä. 

Sitä oman elämäntehtäväni kirkastumista siis tässä odottelen, tutkailen ja kuulostelen. 

Kuvia, sanoja, elämäntarinoita, ihmisiä, kannustamista, tsemppaamista, voimavarojen löytämistä, luovuutta... siinä niitä asioita joiden kanssa haluaisin tehdä töitä. Toki nämä asiat ovat monella tapaa elämässäni sairaanhoitajanakin, mutta jotenkin enemmän, eri tavalla, syvemmin...

Noin, nyt kirjoitin sen "ääneen".

Maailmankaikkeus ottakoon kopin... 

(Olen toki tutkaillut monenlaisia vaihtoehtoja, ja ottanut asioista selvää, en tietenkään oleta jotain vain tapahtuvan. )

Sinne ja takaisin

Siellä oli jo täysi kesä. Tässä muutama maistiainen, kivisiä kuvia. Otoksia on taas kerran niin paljon, että niiden käsittely ja lajittelu kestää kotvasen. 

Hieno maa, hieno loma.

Loman kynnyksellä

Kiirusta on ollut. Niin kiirusta, että koen toimineeni jollain autopilot-ohjelmalla viimeiset pari viikkoa. Mutta nyt alkaa kesäloma. Huomenna ensimmäinen virallinen lomapäivä ja ylihuomenna lennämme koko perheen voimin Kroatiaan, johon ihastuimme pari vuotta sitten Mieheni kanssa. Nämä kuvat Dubrovnikista huhtikuulta 2013. Tällä kertaa suuntaamme Splitin lähellä sijaitsevaan Trogirin kaupunkiin. 

Voi hyvin!