Palasimme kotiin päivää aiemmin kuin olin suunnitellut. Vajaa viikko lapsuuden- ja nuoruuden maisemissa herättää aina moninaisia fiiliksiä. Lisäksi hra Kuopus on huono sopeutumaan muutoksiin, ja kiukutteli pari ensimmäistä päivää. Kun hän alkoi päästä balanssiin, oli Nti Esikoisen aika aloittaa oma vastarintansa asiaan kuin asiaan. Eräänkin kerran mietin, että mitä järkeä on lähteä riitelemään lasten kanssa toiselle puolelle maata??? Hermot menivät luvattoman monta kertaa, ja sorruin huutamaan sekä käyttäytymään kaikin puolin epäaikuismaisesti. Niinpä päätin eilen aamulla, että nyt matkaan. Pakkasin alta aikayksikön, noukimme äitini kyytiimme sovitusti ja menoksi.
Tänään on sitten ollut mukavan leppoisa päivä, vastapainona reissuhermokiristykselle. Isäntäkin vapaalla, joten olen lepuuttanut hermojani. Upea auringonpaiste houkutteli ulos, viereisellä pellolla hanki kantoi pitkälle... ainakin lapsia. Isäntä treenaili kitaransoittoa, lauleskeltiin ja minä päättelin villasukkaparin ensimmäisen sukan. Sainpa seuraavankin alkuun. Kävimme pitkästä aikaa yhdessä Isännän kanssa lenkillä, availimme hieman juoksukauttakin. Päivän kruunuksi pääsimme vielä kahdestaan ulos syömään sekä Ihmemaahan Liisan kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!