keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Huomioita











- aikoinaan tehty päätös väliseinäikkunasta yläkertaan johtavien portaiden luonnonvalomäärän lisäämiseksi on osoittautunut hyväksi... niinä harvoina syksyn aurinkopäivinä sen huomaa. Portaikon seiniin minulla on tauluja "jonossa", vaikka eipä noita kauniita seinäpintoja liikaa parane peitellä!

- Neiti Esikoinen on kasvamassa tuota pikaa ulos jatkettavasta sängystään, patjan lisäpala on jo käytössä, toista ei voi lisätä, koska sänkyä ei ole enää tarpeeksi. Runkopatjaostoksille siis jossain vaiheessa suunnattava, Neiti itse on innoissaan, että saa "aidattoman sängyn".

- pituuskasvun lisäksi Neiti kasvaa maata pitkin eli kengänkoko alkaa lähestyä meikäläisen lukemia. Ei puhettakaan, että viimetalviset Goretexit mahtuisivat enää jalkaan (ainakaan isompaan, pientä problematiikkaa nimittäin aiheuttaa jalkojen eriparisuus).

- Roope viihtyy sisällä enemmän, varma alkutalven merkki siis. Jättikissa on ottanut pikkuneiti Miinan vastaan ihmeen rauhallisesti, ottavat toki yhteen ajoittain aika tavalla, mutta myös nukkuvat yhdessä. 

- Miina on kotiutunut mainiosti, leikkii ja remuaa ahkerasti, kuukahtaen sitten yks kaks johonkin sohvannurkkaan. Toistaiseksi emme ole häntä päästäneet ulos, koska on niin pikkuinen vielä. Ehtiihän tuota vielä.

- pikkuhiljaa saan tavaraa ulos talosta, järjestystä nurkkiin ja komeroihin. Eilen järjestelin vierahuoneen komeron, jossa on vieraspeitot ja -tyynyt sekä liinavaatteet. Yläkerran vaatehuone ja kaksi isoa komeroa järjestyvät myös rauhalliseen tahtiin. Tarvittavaa lisäpotkua hommaan toi remontin lopputarkastus, joka muistettiin hoitaa ihan viime tingassa ennen rakennusluvan voimassaolon umpeutumista... miten voikaan tuommoista asiaa immeinen lykätä eteenpäin, vaikka se olisi voitu hoitaa jo aika päiviä. Itse asetimme tavoitteeksi saada listoja vielä sinne, tänne ja tuonne.... mutta ainahan sitä on jokin hienosäätö kesken, joten nyt homma on onneksi hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

- uusia, huomattavasti pienempiä remppasuunnitelmia pyörittelen päässäni koskien ulkoeteistä ja pihatupaa... 





sunnuntai 28. lokakuuta 2012





Mummon vanhasta raastinraudasta tuli kynttilälyhty alkutalven ovenpieliasetelmaan. 

Pakkanen ja lumi ilahduttavat minua kovasti, yritän unohtaa ensi viikon sadetta povaavat sääennusteet. Olen kävellyt työmatkan (yhteensä noin 10km) kahtena aamuna, mikä rauha ja hiljaisuus, kun lähtee aamukuudelta matkaan pimeässä aamussa. 

Monen monta mukavaa tapahtumaa ja asiaa edessä tulevina viikkoina, ja joulunseudun vapaapäivät lähes 100% varmat. Nyt tartun Neiti Esikoiselle tekeillä olevaan neuleeseen, teen kauniista Puro-langasta pääpantaa.

Hyvää alkavaa viikkoa Sinullekin!


tiistai 23. lokakuuta 2012

Arkivapaapäivän kootut ilta-aatokset
















Lasten syysloma päättyi ja minulla on heti kolme arkivapaata. Mutta ei voi mitään, semmoista se on tämä vuorotyöläisyys. En valita, itse halusin osastolle, eikä ainakaan vielä harmita yhtään (tai ehkä ihan vähän, kun mietin ja pohdin tulevaan joulunviettoon liittyviä aikataulutuksia).

Pihalla on yllättävän kauniita yksityiskohtia, joita ei jatkuvassa harmaudessa huomaa. Eilen onneksi iso A näyttäytyi pilvien lomasta ja houkutteli ulos, auttoi näkemäään lokakuun kauniita yksityiskohtia. Haravoin viimeiset isot lehtimäärät omenapuiden alta, käytännössähän se oli aikamoista rapakkotallustelua ja varsin hellävaraista haravankäyttöä. Mutta näyttääpä niin paljon paremmalta kun ikkunasta ulos vilkaisee...

Niin, ne ikkunat. Jos niistä jotain näkee läpi. En muista pesinkö niitä keväällä, Äiti taisi pestä ne vuosi sitten. Tänään sain urakan alkuun, pesin lastenhuoneen ja makuuhuoneen ikkunat. Palkitsevaa puuhaa. Kirppikseltä löytynyt kappa lastenhuoneen ikkunaan odottaa jo silityslaudalla, loput ikkunat jäävät huomiseen... tai hamaan tulevaisuuteen.

Pääsin ikkunanpesussa hyvään vauhtiin, mutta sitten olikin jo riennettävä viemään Hra Kuopusta rumputunnille. Samalla reissulla teimme isommat ruokaostokset ja kuinka ollakaan, Prismasta tarttui jälleen kerran mukaani alennuslaarista servettejä. Olen toivoton niiden suhteen, mutkunneoliniinnättejäjahalvallasain! Lisäksi ostin lopultakin uuden sähkövatkaimen, vanha on palvellut kohtalaisen kauan; sain sen lukioaikoina silloisen poikaystäväni äidiltä joululahjaksi. Kyllä se yhä toimii, mutta aika tehoton tapaus, eikä äänikään kuulosta kovin turvalliselta enää! Nyt kelpaa huristella vispipuuroa tenaville.









tiistai 16. lokakuuta 2012





Kuljen työvuorosta toiseen, vapaa-aikana en murehdi tai edes oikeastaan mieti työasioita. Loistavaa. Lapset ovat lomalla, huoltoavuksi saapunut Mummo paistaa pinaattiporkkanalettuja ja lämmittää taloa. Ulkona tuulee ja on niin harmaata, meillä poltetaan kynttilää ruokapöydällä lähes koko ajan. Poutahetket ovat niin nopeita, että pihan talvivalmistelut lykkääntyvät. Tekisi mieli vielä kerran siivuttaa omenoita kuivuriin, vaikka niitä on jo kahdeksan litran Ilves-purkki täynnä. Luen Riikka Pulkkisen Vierasta, en ole yhtä vaikuttunut kuin olin hänen Totta-kirjastaan. Mutta pidän silti kovasti, loppusuora menossa enkä malttaisi muuta tehdä kuin lukea. Ehkä säästän viimeiset kappaleet iltavuoron jälkeiseen yliviritystilaan. 




tiistai 9. lokakuuta 2012

Vapaalla










 Neljästä vapaapäivästä kaksi takana. Olen osannut kerrankin kaikenlaisten kotihommien ja touhuamisen lisäksi sekä vastapainoksi tehdä myös oikein mieluisia juttuja. Pidän monista kotihommistakin ja onhan se palkitsevaa saada joku nurkka edes hetkeksi kuntoon. Harvoin osaan vain olla, siis täysin mitään tekemättä. Noita oikein mieluisia juttuja, jotka toimivat siis kotihommien vastapainona, ovat olleet mm. ihan vaan sohvalla rötväily netissä surffaillen, neulominen, musiikin kuunteleminen, kävelylenkki Miehen kanssa, Tanssii tähtien kanssa-ohjelman katsominen tyttären kanssa, valokuvaaminen, valokuvieni katseleminen muistihäiriöisten vanhusten kanssa... 

Niin, pitkäaikainen ajatus toteutui eilen, kun työpaikkani päivätoiminnanohjaajan kanssa järjestimme syksyisen valokuvamatkan erään ryhmäkotimme asukkaille. Se oli mukava kokemus, asiakkaat tuttuja lähes kaikki, vaikka eivät minua muistaneetkaan enää. Ehkä tulevaisuudessa järjetämme samanlaisen hetken talvikuvista... ja toivon mukaan voisin jakaa samanlaisia tilanteita muidenkin palvelukeskuksemme asukkaiden kanssa. Kuvistani heräsi keskustelua mukavasti, ja tuntuivat tykkäävänkin.








lauantai 6. lokakuuta 2012

Syksy















tiistai 2. lokakuuta 2012

Miina




Meillä on taas viikon verran totuteltu kissavauvaelämään. Yritetty muistaa laittaa vessanpöntön kannet alas, nostaa pikkutavarat lattioilta, sulkea niiden huoneiden ovet, joihin pikkuneidin ei toivota menevän, totuteltu kissanhiekkalaatikon katkuihin ja siivoamiseen (iso kissa ei sitä käytä aktiivisella ulkoilukaudellaan ollenkaan) sekä naurettu, ihmetelty, ihasteltu ja vähän toki hermoiltukin pienen kissan temppuja. 

Suloinen, pieni kehrääjä ristittiin Miinaksi jo ennen meille tuloaan, joten naapurissa pystyivät kutsumaan sitä jo oikealla nimellä pienestä pitäen. Nimi muuten putkahti osittain paikkakunnallamme syntyneen ja eläneen Miina Sillanpään innoittamana. Kyseinen nainenhan on ollut aikanaan mm. Suomen ensimmäinen naisministeri, varsin tärkeä henkilö siis!