Hyvin alkaa...

tämä loma. Kuopus kuumeili alkuviikon ja nyt on esikoisen vuoro. Huomenna olisi tarkoitus lähtä itään sukuloimaan lasten kanssa. Esikoinen kitisi heti aamusta sitä, että on lähdettävä huomenna vaikka hän olisi kipeä. Kuopus aloitti tavanomaisen kitinän siitä, ettei halua lähteä mihinkään. Eli toinen on kyläluuta ja toinen kotikissa. Ole näiden kanssa sitten...

Ulkona on aivan jumalaisen kaunis sää, ja minä riitelen mukuloiden kanssa sisällä. Tiedän, että pieni ulkoilu tekisi itseni lisäksi kuopukselle hyvää. Esikoinen pärjäisi sisällä sen aikaa, kun kantaisin puita ja kolaisin pihaa. En vaan jaksa vängätä enempää... harmittaa niin turkasen paljon. Varsinkin kun kuopus, nuori herra siis, sanoi haluavansa vain riidellä!!!

Täytyy käyttää fraasia, kunpa ajan voisi pysäyttää.... vaikka hetkeksi tuohon makuuhuoneemme kellon puoli kahdeksaan... mieluiten aamulla, niin saisin nukkua tarpeeksi. Jos sitten loman aloituskin tuntuisi siltä kuin sen toivoisi tuntuvan.