keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kuin vesiväreillä maalattu









Tänä syksynä luonto on ollut jotenkin normaalia kauniimpi. Vai näenkö sen kauneuden paremmin kuin ennen? Elo-syyskuussa oli uskomattomia aamusumuja, joiden takia meinasin myöhästyä töistäkin useana aamuna jäädessäni jokivarteen kuvaamaan usvan leikkejä auringonnousun jälkeen.

Ruskan värejä oli ainakin meillä päin vain hetkellisesti, kai ne lämpötilojen vaihtelut satunnaisista pakkasista takaisin leudompiin lukemiin lyhensivät väriloistoa. Olen huomannut kuitenkin pitäväni vuosi vuodelta enemmän myös ruskan jälkeisistä väreistä, joita nyt aurinkoisina loka-marraskuun päivinä on ihailtavissa; kirkkaansininen taivas, keltainen sänkipelto, vihreät havupuut, ruskean sävyjä maassa ja puissakin. Hyvin rauhoittavia värejä. Viime aikoina on ollut aivan uskomattomia auringonnousun-ja laskun värejä, kuten eilen. Töistä palatessani pysähtelin pyörän kanssa neljän kertaa ikuistamaan ihanaa iltataivasta. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta kelpuutin tavoistani poiketen kännykkäni kameran kaverikseni.

Yleensähän odotan tässä vaiheessa vuotta jo lunta toden teolla. Liekö vanhenemista ja viisastumista se, etten hötkyile ja käytä turhaan energiaani tulevan talven sään miettimiseen. Toki voin sanoa toivovani lumista talvea, ja pakkastakin saisi olla. Yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen enemmän, ja nauttia näistä normaalia lämpöisemmistä päivistä, ja syntymäkuukauteni hämäränhyssystä. 



torstai 29. lokakuuta 2015

Hyvä viikko










Samana iltana taivaalla oli kirkas kuu ja pihasaunalla pökkeröinen neitoperhonen, joka ehti laittaa siipensä suppuun hakiessani kameraa. 

Kalenterissani on lähiviikkoina monta kivaa asiaa tulossa, ja tosi monta on jo toteutunutkin. Tänään juhlistetaan eläkkeelle jäävää kollegaa hyvän ruoan ja teatterin parissa. Viikonlopulla työvuorojen välissä pääsen Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin konserttiin, ensimmäistä kertaa livenä koen kyseisen orkesterin. Odotan innolla,  sillä olen tutustunut heidän tuotantoonsa syksyn aikana, ja täytyy sanoa, että olen ihastunut. Upeita rytmejä ja hienoja sanoituksia. 

Eilen virittelin pitkästä aikaa itseni lattarirytmeihin ohjatulla tunnella, ja se oli hauskaa. Illalla teimme vielä reippaan kävelylenkin pakkasessa hyvän työystävän kanssa. Tänään vapaapäivä on mennyt illan kekkereitä valmistellessa, kotihommia tehden ja taloa lämmittäen. Siinä sivussa olen seuraillut, sekä kommentoinut Kodin Kuvalehden bloggauskurssia joka alkoi maanantaina. Joskopa saisin uutta virtaa tähän touhuun.





lauantai 24. lokakuuta 2015

Kiitollisena





Ensin oli edessä syysloma, jolle oli suunniteltu sopivasti sekä ohjelmallisia että ohjelmattomia päiviä. Sitten se loma tuli ja myös ohjelmattomat päivät täyttyivät, mukavilla asioilla. Sitten tuli flunssa, jonka kanssa mennä porskutin loput mukavat asiat, kohtaamiset ja elämykset, vaikka tuntui, ettei meinaisi jaksaa millään. Loma jäi taakse ja alkoivat työt, joiden ohessa meni muutamana päivänä kaikki vapaa-aika tyttären kisapukua koristellessa, liian vähillä yöunilla yskän ja kiireen takia. 

Eilen illalla tuntui, että tautitila alkaa väistyä. Kisapuku oli valmis ja hommat rullasivat muutenkin kaikesta hässäkästä ja säätämisestä huolimatta. Tunsin suunnatonta iloa ja kiitollisuutta siitä, että jaksoin tehdä työpäivän jälkeen kotihommia lähes normaalilla teholla. Ehdin käydä ruoanlaiton, kisaeväspakkailujen, ruokaostosten jälkeen, ennen lasten harrastusten päättymistä pienellä kävelylläkin yli viikon tauon jälkeen. Kostessa syysillassa olin pakahtua kiitollisuuden tunteeseen; olen terve, flunssa on ohimenevä pikkuvaiva kaikessa kurjuudessaan, jaksan ja voin kävellä ulkona pimeässä ja nauttia siitä. 

Kiitollisuus ja myönteinen ajattelu ovat asioita, joihin olen tietoisesti keskittynyt aiempaa enemmän viime kuukausina. Luen päivittäin 365 Ajatusta parempaan arkeen-sivuston päivityksiä Facebookista, saaden niistä vahvistusta perusajatteluuni ja arvomaailmaani. Omistan myös kirjan, johon kyseinen sivusto pohjautuu, ja sitä tulee myös luettua viikottain. Olen luonteeltani perusmyönteinen hyönteinen, mutta elämässäni on ollut aikakausia, jolloin marmatan helposti kaikesta, ja monet raskaat asiat lähipiirissä viimeisten vuosien aikana ovat painaneet mieleni synkkiin vesiin pitkiksikin ajoiksi. Joskus olen ehkä saattanut ajatella näiden kiitollisuusjuttujen olevan vähän hömppää, mutta en enää. Jotain on ehkä nupissani eri asennossa, mutta tämän syksyn aikana olen huomannut kiittäväni monesta aiemmin ns. itsestäänselvästä asiasta. Aiempaa kirkkaammin ymmärrän myös sen, että suurimpaan osaan omaan itseeni liittyvistä voin vaikuttaa ensisijaisesti minä itse.  

Olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta uudesta päivästä.


keskiviikko 7. lokakuuta 2015










" Talvi-iltoina ihmettelen tähtiä, lohdutuksen lamppujani.
Kevätiltoina taivaan kuulasta kantta.
Kesäiltaisin ihmettelen auringon hitaita hyvästejä.
Syyspimeällä taivaan sysimustaa turkkia.
Ja kaikkina öinä, aamuina ja päiviniä niiden välillä, 
en ihmettelemästä lakkaa.
Päivä päivältä piirtyy elämä."



-Annukka Tiitinen-



Tämän runon ja näiden kuvien avulla talletan tämän hetken hyvän fiiliksen tältä aamulta. Tai on se fiilis ollut monena muunakin päivänä. Paljon hyviä asioita ilmassa & tiedossa; kohtaamisia tärkeiden kanssa, musiikkia, innostavia tulevaisuudenvisioita töiden ja oman itseni kehittämisen suhteen.  Niiden innostamana ja voimaannuttamana kohti kaamosta!









lauantai 19. syyskuuta 2015

Pakahtuva sielu sekaisin






Pitkään aikaan ei ole ollut kirjoittamisen tarvetta, vaikka isoja ajatuksia seilaa pitkin päätä melko usein. Arki on ollut hyvää ja tasaista, kaikista maailman suurista suruista ja murheista huolimatta. Olen keskittynyt pitämään mieleni normaaliakin avoimempana ja myönteisenä. Tehnyt töitä oman hyvänvointini eteen lisääntyvässä määrin.

Silti ajoittain alavire ja huoli tahtovat ottaa vallan, kun uutisvirta somesta, televisiosta ja lehdistä hyökyy päälle. Minulla on harvoin hyvin vahvoja mielipiteitä asioista, olen melko epäpoliittinen henkilö, enkä mielelläni ajaudu minkäänlaisiin vastakkainasetteluihin mielipiteitä jakavista aiheista keskusteltaessa. Kuuntelen kyllä mielelläni erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä, mutta toki pyrin olemaan aina pienen ihmisen puolella. Jo koulutukseni, työni ja ammatti-identiteettinikin puolesta.

Katja kirjoitti hiljakkoin blogissaan pakahtumisen tunteesta, jonka mm. kesän vaihtuminen syksyksi hänessä aiheuttaa. Minä tunnistan itsessäni tuon pakahtumisen tunteen; useinmiten se liittyy mieltäni koskettaviin asioihin, pääasiassa positiivisen liikkuttaviin. Suuriin asioihin tai nopeasti ohimeneviin, pieniin hetkiin, kauniisiin maisemiin, luonnon yksityiskohtiin, kirjoitettuihin tai lausuttuihin tärkeisiin sanoihin. Kun kuulen hoitamani vanhuksen elettyyn elämään liittyviä yksityiskohtia, jotka muistuttavat minua siitä, että hän todella on ollut täysin toimiva, kokonaisen elämän elänyt ihminen. 

Sielu sekaisin - siinä toinen oivallinen kiteytys tälle tietynlaiselle tunteelle, joka välillä valtaa mieleni. Sen opin eilen lukiessani Kodin Kuvalehden uuden bloggaajan, Sandra Lampun tekstiä. Sieluani sekoittavat näiden viime aikojen suurten yhteiskunnallisten keskustelunaiheiden lisäksi, tai oikeastaan niitäkin enemmän ne asiat joita kohtaan omassa työssäni; kuolemaa lähestyvän ihmisen tuska, niin fyysinen kuin henkinenkin. Kysymys miten kauan tätä vielä kestää? Tai muistisairaan ihmisen lukuisat hätääntyneet kysymykset.: "Tulethan sinä hakemaan minut, viethän sinä minut kotiin, nukkumaan...?" 

Näitä miettiessä toivoo itselleen vain voimia olla tukena, sopivan herkkänä ja vahvana yhtä aikaa. Minä en voi maailman isoille asioille mitään, enkä ihan hirveän paljon koe voivani vaikuttaa isojen herrojen päätöksiinkään. Mutta sille voin paljonkin, miten olen noissa edellä kuvaamissani hetkissä läsnä, miten kohtaan ihmisen. Tämä lienee tärkeämpää kuin se, että minulla olisi tiukka mielipide asiaan kuin asiaan.
















sunnuntai 26. heinäkuuta 2015






Huomenna leveämpiä raiteita pitkin itään. Yli puolen vuotta edellisestä vierailusta. Hurjaa tämä ajan kuluminen.

Iltavuoron jälkeen pääsin suoraan lomanaloittajaissaunaan. Ilta oli epänormaalin tyyni ja hämärä, saunassa poltin jo kynttilöitä. Istuin jälkijäähyillä pitkään lepakoita bongaillen ja siilin rapistelua kuunnellen. Pellon takana naputeltiin talon laajennusosan katolle aluskatetta ja jossain toisaalla soi suomimusa sopivalla volyymilla. 

Jotenkin tuntuu hyvältä lomanaloitukselta. 






torstai 23. heinäkuuta 2015

Kuulumisia









Hra Kuopuskin vanheni, täyskymppiä juhlittiin heinäkuun alussa. Niin se aika rientää. Jotenkin Nti Esikoisen 12v otti äiti-ihmisen näkökulmasta lujemmalle kuin kuopuksen täysi vuosikymmen. Hassua.

Tähänastisesta kesän säästä en tässä nyt valita tai viitsi edes kirjoittaa sen enempää, kuin että toki olisi voinut olla vähän kuivempia ja aurinkoisempia päiviä. Silti on uusia kesäkokemuksia kertynyt, kuten vaikkapa Aulangon näkötornin maisemat ja kotiseutuajelu resiinalla, lisäksi paikallisen harrastajataiteilijaporukan vuotuisessa kesänäyttelyssä on mukana valokuviani. Tosin tuo sana taiteilija ei oikein istu omaan suuhuni, mutta koska kyseessä monen eri tekniikan tekijöitä, niin ehkä se on ihan ok yleisnimitys meille kaikille. Samaisen porukan mukana päädyin kesäretkelle Uutenkaupunkiin, joka niin ikään oli täysin uusi kokemus minulle. Suosittelen erityisesti Taidetalo Pilvilinnaa ja Ravintola Pookia kaikille siihen suuntaan eksyville.

Pitkästä aikaa olen saanut myös kaaoksen kesytysvaihteen päälle, kiitos Fcebookissa toimivan Minimalismipelin. Tavaraa on siirtynyt kahdelle kirppispöydälle, kollegan lapsille ja UFF:lle. Jotain on ollut pakko laittaa roskikseenkin. Lomapäiviä on edessä vielä kahden viikon verran, alkaen ensi sunnuntaista, jolloin suuntaamme lasten kanssa itään sukuloimaan muutamaksi päiväksi. 







sunnuntai 28. kesäkuuta 2015



Kroatian reissulla


Ilmassa on ehkä hiukan ikäkriisin poikasta Neiti Esikoisen täytettyä eilen 12 vuotta. Siis äidillä, ei tyttärellä. Neitokaisen huoneesta on ulkoistettu kuluneen vuoden aikana pienemmän tytön tavaroita, ja tällä viikolla sisustus muuttui uuden seinämaalin sekä pienen ostosmatkan myötä selvästi ison, hyvän tyylitajun omaavan nuoren neidin huoneeksi. Kaverisynttäreiden menun hän suunnitteli ystävänsä kanssa, ja toteutti pääasiassa itsenäisesti kaikki valmistelutkin. Iloisena, ylpeänä ja ihmetellen seuraan neitokaisemme kasvua. 






tiistai 9. kesäkuuta 2015





Skorpioni

Mahdollisuudet:

"Syvällisyys ja oivaltava sielukkuus eivät synny ilman kontrasteja. Intensiivisyys vaatii rinnalleen annoksen kepeyttä ollakseen karismaattista. Voimakkaana tunnistat oman särkyneisyytesi etkä häpeä sitä."

Haasteet:

"Vähävaraiselta puuttuu paljon, mutta ahneelta kaikki. Keskity siihen mitä osaat ja omistat, ja kehitä niitä ennen kuin ahmit kasapäin uutta."


Löysin  tämän tekstin Voi hyvin- lehdestä joskus alkuvuodesta. Leikkasin sen talteen ja liimasin töissä henkilökohtaisen laukkulokeroni oven sisäpuolelle.  Luen sen melkein päivittäin. Mahdollisuudet kohdasta tunnistan itseäni. Kuten haasteistakin. Innostun niin helposti niin monesta asiasta, mutta innostus voi lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. 

Horoskoopit, siis luonnekuvaukset ja -analyysit ovat kiinnostaneet minua murrosikäisestä alkaen. Nyt niitäkin on taas tullut lueskeltua itsetutkailun merkeissä pitkästä aikaa enemmän. Aurinkomerkkini on siis skorpioni, nousumerkkini vaaka. Tunnistan itsessäni yleensä vaakaa paljon enemmän kuin skorpionia, ja jostain muistan lukeneeni, että nousumerkki vaikuttaa aikuisiällä enemmän kuin aurinkomerkki.

 Muutoksen tarve on kuitenkin tyypillisintä skorpionia; nahkansa uudelleen luominen, totaalisetkin elämänmuutokset. Kuten myös tuo edellä kertomani uusista jutuista innostuminen, ja innostuksen sammuminen. Vaakamaista minussa on diplomaattisuus, muiden huomioiminen ja ajoittainen päättämättömyys (mikä on ihan muuta kuin johtajatyypiksi luonnehdittu skorppari!). 








maanantai 8. kesäkuuta 2015

Pohtii hän...





Ensimmäinen lomapätkäni siis oli ja meni. Töihin palasin viikko sitten. Siellä on rauhallista. Liiankin rauhallista, kun ehdin pohtia taas kerran mitä sitä oikein isona haluaisin tehdä. Tämä on tosin erilaista kuin muutama vuosi sitten, en ole ylenpalttisen ahdistunut, mutta jotenkin on hetkittäin todella voimakas olo siitä, etten näitä töitä tule tekemään loppuikääni, vaikka vanhustyöstä pidänkin. Puhtaasti sairaanhoitajan töihin en osaa itseäni ajatella oikein muualle kuin vanhusten pariin. 

Olin tänään jutuissa erään omaa unelmaansa toteuttavan, ihanan paikallisen keramiikkapajan omistajan kanssa. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat hypätä rohkeasti toteuttamaan itseään tuntiessaan paloa vaikkapa juuri käsityöläisyyteen. Ei mikään helppo homma nykypäivänä. 

Sitä oman elämäntehtäväni kirkastumista siis tässä odottelen, tutkailen ja kuulostelen. 
Kuvia, sanoja, elämäntarinoita, ihmisiä, kannustamista, tsemppaamista, voimavarojen löytämistä, luovuutta... siinä niitä asioita joiden kanssa haluaisin tehdä töitä. Toki nämä asiat ovat monella tapaa elämässäni sairaanhoitajanakin, mutta jotenkin enemmän, eri tavalla, syvemmin...

Noin, nyt kirjoitin sen "ääneen".

Maailmankaikkeus ottakoon kopin... 


(Olen toki tutkaillut monenlaisia vaihtoehtoja, ja ottanut asioista selvää, en tietenkään oleta jotain vain tapahtuvan. )







maanantai 25. toukokuuta 2015

Sinne ja takaisin














Siellä oli jo täysi kesä. Tässä muutama maistiainen, kivisiä kuvia. Otoksia on taas kerran niin paljon, että niiden käsittely ja lajittelu kestää kotvasen. 

Hieno maa, hieno loma.




sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Loman kynnyksellä









Kiirusta on ollut. Niin kiirusta, että koen toimineeni jollain autopilot-ohjelmalla viimeiset pari viikkoa. Mutta nyt alkaa kesäloma. Huomenna ensimmäinen virallinen lomapäivä ja ylihuomenna lennämme koko perheen voimin Kroatiaan, johon ihastuimme pari vuotta sitten Mieheni kanssa. Nämä kuvat Dubrovnikista huhtikuulta 2013. Tällä kertaa suuntaamme Splitin lähellä sijaitsevaan Trogirin kaupunkiin. 


Voi hyvin!


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen



Torronsuolla elokuussa 2014, kuva Liinu Kärkkäinen


"Vaikka olisit kulkenut itsetutkiskelun polkua monta vuotta, silti päivittäin opit tai oivallat jotain uutta joko itsestäsi tai muista ihmisistä. Välillä kaikki on hyvin selkeää ja välillä taas et saa mistään tolkkua. Hyväksy, että kaikki tunteet kuuluvat tälle tielle, etkä ikinä ole valmis. Olet ikuisella matkalla. 

Usein oma tiesi nykyiseen pisteeseen on käynyt kriisin kautta. On myös hyvä tiedostaa, että mitään kriisiä et oikeasti edes tarvitse, jotta voisit alkaa elää sitä elämää, mitä sisimmässäsi tahdot elää. Milloin tahansa voit muuttaa elämääsi millä tavoin tahansa. Kukaan ei estä sinua, korkeintaan hidasteena ovat omat ajatuksesi. Oivalla, että arkesi voi olla todella hyvää. Se voi olla todella hyvää sittenkin, vaikka olisit elänyt kauan tuntematta itseäsi tai ilman, että olisit tunnistanut tunteitasi ollenkaan. Arkesi voi olla hyvää, vaikka tähän asti olisit takertunut enemmän vastoinkäymisiin kuin onnistumisiin ja iloihin, joita arki tarjoaa sinulle jatkuvalla syötöllä. 
Jos tunnet paloa toisenlaiseen arkeen juuri nyt, lakkaa odottamasta. Jokaisena aamuna voit herätä uutena tyyppinä fiilistelemään sitä kaikkea, mikä sinua ympäröi. Kun vielä lisäksi tiedostat, että on olemassa kaikki se, mitä et voi nähdä, niin elämäsi muuttuu todella jännittäväksi."
- Jenny Beliz-Henriksson-


Oletko sinä tutustunut jo kirjaan nimeltään Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen? Minä toivoin äitienpäivälahjaksi tätä teosta, ja olen jo jonkin aikaa tykännyt Facebookissa kirjan sivuista lukien siitä päivittäin esiin nostettuja ajatuksia. Niin osuvia tekstejä, ettei mitään määrää!! Työtoverini oli saanut lahjaksi tämän kirjan, ja eräänä iltana ruokatauolla aukaisimme vuorollamme umpimähkään kirjan; jokaiselle löytyi omaan tilanteeseen sopiva teksti. 

Kirjan takana on Jenny Beliz-Henriksson niminen nainen, joka kirjoittaa mm. Vastaisku ankeudelle-nimistä blogia. Kirjan ensimmäinen painos on myyty tällä viikolla loppuun ja uutta tehdään kovaa vauhtia. 



torstai 9. huhtikuuta 2015










Tuntuu hiukan pinnalliselta laittaa sisutuskuvia kun en nyt juurikaan ole kotia stailaillut viime aikoina. Olohuone kuitenkin on mielestäni kotimme kaunein huone, ja sen saa pienellä vaivalla järjestykseen, jolloin mielikin voi rauhoittua, edes hetkeksi. Harmaat Lumikidetapetit ja harmaaksi maalatut seinät vaalean lattian sekä katon kanssa olivat hyvä valinta värimaailman pohjaksi. Vihreän, harmaan ja siniharmaan eri sävyt tuovat vaihtelua, ja jokin aika sitten siirsin talven/joulunajan punasävyiset viltit sekä tyynyt pois. Neiti Esikoinen teki muuten koulussa kauniin tilkkutyynyn, joka sopii todella hyvin olohuoneeseen.

Mutta se sisustuksesta.

Muuten elämä etenee tasaisen varmaa vauhtia eteen päin. Pääsiäinen meni töissä lähes kokonaan. Sitä ennen pyörähti pari päivää kätköillessä, kun Isä vaimonsa kera oli visiitillä. Tyttären voimisteluharrastus kisareissuineen rytmittää arkea vuorotyöni lisäksi. Voimauttavan valokuvauksen ammatilliset perusteet opintoni etenevät, enää yksi työpaja jäljellä. Meneillään on työyhteisöprojekti ja myös asiakasprojektia pitäisi käynnistellä. Lisäksi minua kiinnostavat uudet lisäopinnot työn ohessa, erityisesti henkiseen kasvuun ja ihmisenä kehittymiseen liittyvät. Aika näyttää mitä tapahtuu.

Tänään ja huomenna on vapaata, kevätaurinko lämmittää eilisen myrskyn jälkeen ihanasti. Vien ensimmäistä kertaa pyykit ulos.








torstai 26. helmikuuta 2015





Sitä vaan, että on ollut aika tiivistahtista eloa; ensin valmistautumista tyttären joukkueen voimistelukisamatkaan, sitten itse matkalla viisi vuorokautta ja nyt menossa sen jälkeinen toipuminen. Intensiivistä, jännittävää, vaiherikasta, muistorikasta... Onneksi on talviloma, jota vähän jäljelläkin. Nyt on alkuviikko makoiltu ja huilailtu, tänään uusiin seikkailuihin merelle miehen siskon perheen kanssa.



torstai 5. helmikuuta 2015

Ilahduin






Life in order- blogin Iina ilahdutti minua eilen iloisesti! Olen löytänyt hänen bloginsa viime kesänä etsiessäni matkavinkkejä Gdanskia varten. Sieltä olen löytänyt monta muutakin mukavaa juttua, kurkkaapas Sinäkin!


Ja tämän ilahduttamisen säännöt menevät näin:


  • Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa.
  • Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
  • Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)


Miepä haluan ilahduttaa remppahommissa ahertavaa Keskeneräinen-blogin Ilonaa sekä Lauraa, jolla samanlaisia puuhia Sateenkaaria ja serpentiiniä-blogissa ja Rouva Rimppakinttua pikkulapsiarjen keskellä!






lauantai 31. tammikuuta 2015

Flow-tilassa





Kuvassa virtaa talvinen Pielisjoki joulukuun lopulla. Minussa virtaa innostuksen ja luovuuden ilo, kun rakennan Voimauttavan valokuvauksen kurssitehtävää; kuvausprojektia jonkun tunneperheeseen kuuluvan henkilön kanssa. Tein projektin Siskoni kanssa, kuvasimme paukkupakkasessa kotiseudun maisemissa. 

Ensi tiistaina ja maanantaina taas työpajapäivät Hämeenlinnassa edessä, ja siellä tutkitaan tämän tehtävän lisäksi myös valokuvien avulla omia erilaisia puoliani... niin mielenkiintoista! 



perjantai 23. tammikuuta 2015

Selkeyttä





Kävelin keskiviikkona töihin ja takaisin kuten suunnittelin. Kävelin tänä aamuna pikaisen lenkin ennen koulutusta ja iltavuoroa. Alan taas kävellä enemmän, niin hyvää se tekee. Kasautuneet ja vellovat ajatukset saavat kyytiä. Tai sitten en ajattele mitään. Ja silti tulee hyviä oivalluksia. Saa tulla tai olla tulematta.

Kirjoitin viikko sitten luovan kirjoittamisen kurssilla eräässä tehtävässä odottavani selkeyttä. Odotin myös pakkasta, sitä on nyt ollut. Pakkanen ja selkeys liittyvät toisiinsa. Pakkanen on raikasta ja selkeää. Haluan selkeyttä olooni, mieleeni, kroppaani, kotiini ja työhöni.

Tänään aamulenkillä ajattelin kirjoittavani tänne pitkän pätkän ajatuksia. Nyt ne eivät ole käsillä, joten tämä saa riittää. Ja riittääkin. Hyvä näin.

tiistai 20. tammikuuta 2015












Tahmainen, väsynyt, helposti ärtyvä, kärsimätön, laiska, aikaansaamaton.

Että semmoisissa tunnelmissa.

Aamulla kävelen töihin.



maanantai 12. tammikuuta 2015

Talven taikaa

















Uutta vuotta on eletty jo kohta kaksi viikkoa. Sää vaihtelee kummallisesti. Nämä kaunokaiset ikuistin loppiaisena läheisessä suometsikössä, jossa kovalla pakkasella aukeaa talven ihmemaa.

Olen hirveän väsynyt, ilta-ja aamuvuorojen väliset yöunet jäävät vaarallisen lyhyiksi. Vanhuus ei taida tulla yksin... Kuuden päivän työputkesta huomenna viimeinen. Miten tämä nyt näin ottaa lujille?