sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Roadmaps (runohaaste)





Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, 
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.

- Tommy Tabermann-


En tunne Tabermanin tuotantoa kovinkaan paljoa, vaikka tiedän hänen runojensa koskettavan monia tuntemiani henkilöitä. Postikorttien kautta ovat jääneet mieleeni useimmat hänen runonsa, niin tämäkin. Löysin kauniilla kuvalla varustetun runokortin aiemmin tänä syksynä kirjakaupasta, ja se on ollut koko ajan jääkaapin ovessa. Luen sen melkein joka päivä. 

Sumuisena sunnuntaina





Eilen aurinko pilkahteli sen verran, että sain sen kuviinkin napattua. Pihalla on aika ankean näköistä, ensimmäisen kerran tänä syksynä huomaan odottavani pakkasta ja lunta. Ennen lomareissua en vielä ehtinyt kaivata talvea, mutta nyt kaiken harmauden keskellä alan vilkuilla kymmenen vuorokauden sääennusteita. Ei näytä lupaavalta ainakaan vielä. 

Ihmeesti tuo aurinko sai värejä näkyviin, tänään sitten onkin ollut sumuista ja hämärää. Tulevalla viikolla olen töissä vain kolme päivää, sillä seuraavalla viikolla on työjuttuja poikkeuksellisesti perjantainakin. Neiti on räkäinen, toivotaan ettei tauti muutu pahemmaksi. Marraskuu saapuu, minun syntymäkuukauteni. 

Pakkasaamuja odotellen Mie ite...




perjantai 28. lokakuuta 2011

Olen


 - ihmeissäni, että kaksi viikkoa sitten lähdimme, viikko sitten palasimme
- palautunut arkeen kivuttomasti, mutta koko ajan vapaapäiviä odotellen
- mennyt läpi harmaan viikon ilman ihmeempiä ajatuksia
- käynyt läpi yli 500 ottamaani valokuvaa

Matka meni hienosti. Tässä joitakin makupaloja. 

















perjantai 14. lokakuuta 2011

Let´s go -meininki






Kaikki valmiina, parin tunnin päästä auton nokka kohti lentokenttää. Aurinko ja lämpö, täältä tullaan! Hasta Luego Amigos! 


p.s. ostin uuden kameran tänä aamuna, Canon Ixus 130 tallettaa matkamuistomme. Ihanan kevyt reissukameraksi. :)


lauantai 8. lokakuuta 2011

Sisustusjuttuja (meidän kotona osa jotain...)





Tuossa taannoin kerroinkin, että pitkästä aikaa olen tuntenut jonkinasteista intoa/jaksamusta/halua sisustamiseen. En siis ole mikään Sisustaja isolla ässällä, mutta tokipa sitä on kotia kiva laittaa kauniiksi. Jotenkin vaan ison remontin jälkimainingeissa ja arjen aherruksen keskellä ei ole ollut puhtia juurikaan miettiä mikä näyttäisi missäkin kohtaa hyvältä ja mikä taas on turhaa. Siihen olen pyrkinyt/pyrkimässä, että haluan säilyttää vain esineitä joista on oikeasti minulle iloa. Se ilo tietenkin voi olla vain esteettistä tai käytännöllistä, mutta parhaimmillaan jopa kumpaakin samassa "paketissa".

Havahduin tänään katselemaan ensimmäisessä kuvassa olevaa keittiön avohyllykköä, jonka viime viikolla järjestelin uuteen uskoon. Hyllyt hankittiin viime joulun alla, ja olen niistä tykännyt kovasti. Ylähyllyllä on ollut koko ajan kuivattuja sieniä yms. ja alahyllyllä "vaihtuva näyttely". Hyllyä ihastellessani heräsi halu kuvata kotoa ne tällä hetkellä minua eniten ilahduttavat, sisustukselliset jutut :). Ja toisaalta niiden täälläkin julkaisemieni kamalien kaaoskuvien vastapainoksi jotain siistimpää ;)!

Kamerastamme on muuten salamavalo ollut rikki jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut sitä huoltoon kuskattua. Kuvista tulee tietenkin helposti tummia, joten olen joutunut käyttämään valoja keskellä päivääkin kuvatessani... :( 





Mutta juu, tässä kuvassa on tuo jo aiemmin esittelemäni ihana kirppislöytökaappi olohuoneessa. Se on kyllä mukavan kokoinen, kaapin päälle saa hyvin mieleisiä tavaroita esille. Kuvassa näkyy savitaulu nojaamassa seinään, sen löysin kesällä myös kirpputorilta. Taulussa on kolme tyttöä, ja "tunnistin" siitä heti pikkusiskoni ja itseni. Sitä ei voinut jättää ostamatta :). Niin ikään savesta muotoiltu on tuo astia etualalla. Se on ystäväni AW:n tekemä, hän kun on keraamikko koulutukseltaan :). Sain sen häneltä lahjaksi jo pitkä aika sitten, ja se on kulkenut mukanani kodista toiseen. 





Samainen kaappi muodostaa nojatuolin kanssa minun silmääni miellyttävän nurkkauksen. Muuten vatvonkin olohuoneen järjestystä kiitettävästi. Tässä rintamamiestalon olohuoneessa kun sattuu olemaan vain yksi kokonainen seinä ilman oviaukkoa tai ikkunaa. Yhdessä nurkassa seisova pönttöuuni kaikessa tärkeydessään ja ihanuudessaan asettaa omat rajoituksensa sisustuksen toteutuksessa. Meillä on kulmasohva, jonka sijoittelu vaatii aina enemmän suunnittelua kuin tavallinen kolmen istuttava... senpä takia olen jo ainakin vuoden ajan toistuvasti löytänyt itseni pähkäilemästä uuden sohvan (mutta minkälaisen) ostamista... 







 Keittiön pitkän työtason toiseen päähän mahtuu silmäniloja. Sienitaulu ja sipulit löysivät toisensa eilen. Kirppikseltä kesäkeittiöön ostamani emaliset ruusukulhot saavat sulostuttaa nyt sisällä, siirtykööt sitten kesäksi pihalle. 





Remontin yhteydessä teimme aiemman yläkerran aulan tilalle vierashuoneen. Koska portaikosta olisi tullut uuden seinän takia pimeä, keksimme tehdä sisäikkunan vierashuoneen seinään. Ikkunaksi laitoimme talon alkuperäisen ikkunaruudun. Tästä yksityiskohdasta pidän erityisesti. Tämä kuva tosin ei anna ihan oikeaa käsitystä perspektiivistä, mutta salamavalo-ongelman takia en edes yrittänyt kuvata ikkunaa portaiden alapäästä.




Viimeisessä kuvassa on makuuhuoneemme jalkalamppu. Saimme pari vuotta sitten mieheni vanhemmilta lahjakortin erääseen valaisinliikkeeseen. Sieltä löytyi tämä suloisuus, jossa on ihanat pienet kristallilehdet tuossa "kiemurassa". Mies oli ensin vähän niitä vastaan, mutta myöntyi sitten kun sanoin haaveilevani pienestä kristallikruunustakin ;)! Eli teimme kompromissin.


Kerrothan minulle minkälaiset yksityiskohdat tai kokonaisuudet Sinua omassa kodissasi tällä hetkellä miellyttävät/ilahduttavat? Jos oikein innostut, niin ota haasteena ja kuvaa omaan blogiisi :)! Varsinkin jos blogisi pääpaino ei normaalisti ole sisustus-/kotijutuissa...



perjantai 7. lokakuuta 2011

"Matkakampa"





Hra Kuopus ja minä alamme olla tulevasta syyslomareissusta melkoisen täpinöissämme... Niin, enpäs ole tainnut siitä vielä täällä kertoakaan sen enempää. Lähdemme appivanhempieni kanssa etelän lomalle. Ensimmäistä kertaa lasten kanssa ja itse asiassa ensimmäistä kertaa Miehenikin kanssa lennämme yhdessä. Tai ylipäänsä lähdemme yhdessä Tallinnaa pidemmälle :)! 

Kohteena klassinen Teneriffa, takuuvarma aurinkokohde lokakuussa. Puerto Santiago on tarkempi lomakeskuksen sijainti, saaren länsirannikolla. Mieheni kanssa haaveilimme Kreikasta tai Kroatiasta, mutta lokakuussa ei niillä nurkilla käsittääkseni keskilämpötila ole parhaimmillaan, joten uimavarmuuden taataksemme päädyimme Kanarialle. 

Hra Kuopus odottaa malttamattomana matkaa, toissa päivänä huokaili jo olevansa kyllästynyt Suomen maisemiin ;)! Odotusta helpottamaan teimme Hran kanssa kuvissa olevan "matkakamman" tänään. Nti Esikoinen puolestaan perusvarovaisena lapsena jännittää matkaa, erityisesti lentoa. Voin vain kuvitella, miten hermona hän on lentoasemalla siitä, ehdimmekö koneeseen ja onhan kone varmasti se oikea...

Keväällä varattu matka on tuntunut kaukaiselta tähän asti, ja hieno kesä sekä lämmin syksy eivät ole vielä aiemmin aiheuttaneet matkan suhteen sen suurempia fiiliksiä. Mutta täytyy myöntää, että nyt sateisen harmaina aamuina ja hämärinä päivinä olen ilahtunut tajutessani matkan lähenevän. 

Itse olen ollut kaksi kertaa aiemmin etelänlomalla; 12-vuotiaana Gran Canarialla ja 17-vuotiaana Rhodoksella. Mieheni pari kertaa enemmän. Tähän asti on kotimaan matkailu riittänyt vallan mainiosti, mutta jostain vaan viime talven aikana pulpahti haave lähteä matkalle nyt kun lapset jo ovat tämänkin ikäisiä, että osaavat nauttia ja muistavat matkan. Varsinkin Neiti on jo kysellyt saadessaan kummitädeiltä kortteja maailmalta, että milloin on meidän vuoromme...

No, se on sitten viikon päästä :)!


maanantai 3. lokakuuta 2011

Viisi sanaa (haaste)

Blogistanian haasteet ovat hauskoja, niin myös tämä uusin. 

Ohjeet menevät näin, (lainasin tämän parin mutkan kautta): "Jos haluat minulta seuraavan haasteen, mainitse siitä kommentissasi. Minä listaan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun. Ne voivat olla järkeenkäypiä tai täysin satunnaisia sanoja/ asioita. Sinun tulee julkaista antamani lista blogissasi ja tehdä postaus kommentoiden sinulle annettuja sanoja

Minä pyysin sanoja Lumiomena-blogin Katjalta, ja sain nämä seuraavat. Jotenkin oli ihan pakko muokata sen verran omakseni, että halusin laittaa sanan kaveriksi kuvankin :).




METSÄ - rauhoittaa ja virkistää. Lapsena lähimetsässä syntyivät parhaat leikit. Isovanhempien kanssa olen kulkenut sienessä ja marjassa. Äidinisä tunsi Ilomantsin rajaseudun metsät työelämän myötä, siellä ajelimme saloteillä puolukoiden perässä, karhun jalanjäljissä. Mieheni kiinnostuksen innoittamana käymme metsässä koko perheen voimin, lapsetkin tuntuvat ajoittain oikein kaipaavan metsään. 





KISSAT - nuo ihanat karvanaamat, silkkitassut, nöpönenät, hassunhauskat, syötävän suloiset, raivostuttavan itsepäiset, omahyväiset, hullunrohkeat, hellyydenkipeät kehrääjät, ylpeät saalistajat... Mosse (x2), Lotta Iines, Piki I, Rymy Elviira, Piki Paukkunen, Siiri, Peksi, Roope ja Rymy. Siinä elämäni kissat. Mosset olivat mummolan kissoja, raidallisia rontteja. Olin kymmenen kun saimme omaan kotiin kissan. Ja sen jälkeen olen elänyt melkein koko ajan kissan kanssa. Meille kuuluu kattimus, kyllä vanhassa talossa pitää hiirenpyytäjä olla. Kurnau!






LUKEMINEN - pitkäkestoisin harrastukseni, joka oli monta vuotta tauolla tai ei oikeastaan tauolla, vaan erittäin satunnaisesti tapahtuvaa. 

Isäni luki meille paljon ja nyt ukkina myös lapsenlapsilleen :). Muistan hänen aikoinaan lukeneen c-kasetille ääneen kirjoja, koska oli paljon töiden takia iltaisin pois kotoa. Niinpä pystyimme kuuntelemaan siskojeni kanssa hänen lukemiaan satuja iltaisin. Tai en muista oikeastaan lukiko isä nimenomaan iltasatuja meille... Isän kanssa olen käynyt kirjastossa, ja muistan hyvin miltä Kiteen kunnankirjastossa tuoksui ja näytti. 

Muistan tarkasti miten luin ensimmäisiä "romaaneja", juuri lukemaan oppineelle tarkoitettuja kirjoja, mm. Hiekkalan lapset-sarjaa, joka sijoittui sota-aikaan. Jotenkin jo silloin muistan tajunneeni, että isovanhemmat ovat eläneet sitä aikaa oikeasti. 

Luen milloin mitäkin, paitsi dekkareita tai scifiä. En ole lukenut maailmankirjallisuuden klassikoita. Eniten kiinnostavat tavallisten ihmisten elämästä ja ihmisuhteista kertovat kirjat, mielellään edes pienellä oikeaan elämään pohjautuvalla vivahteella. 

Lasten kasvaessa olen löytänyt lukemisen taas uudestaan, mutta nytkin se on melko kausiluontoista. Jos teksti ei imaise minua mukaansa heti alkumetreillä, kirja jää lukematta. Parhaimmillaan lukeminen irrottaa minut niin täysin arjesta, että kuljen "kirjan maailmassa" vielä monta päivää kirjan päätyttyäkin. Toisinaan tunnen suunnatonta haikeutta kirjan loppuessa. Välillä kirja on ahmittava lähes kerrallaan, välillä saatan lukea yhtä teosta viikkotolkulla. 





MUSIIKKI - hoitaa, rentouttaa, ilahduttaa, piristää, voimaannuttaa, tanssittaa, itkettää, lohduttaa, naurattaa... Musiikin suhteen olen ollut aina enemmän kotimaisen kannattaja. Haluan heti ymmärtää, mistä laulussa on kysymys. 

Kun yläasteella muut fanittivat NKOB-poikabändiä, minä liimasin Samuli Edelmanin kuvia huoneeni seinille. Samuli oli eka oikea idolini. Sen jälkeen tuli lukioikäisenä aika jolloin Miljoonasade oli ykkösbändi. Voi sitä ilmettä kuvassa, jossa olen kaverin avulla päässyt Ilosaarirockin backstagelle Heikki Salon kainaloon ;)! 

Musiikin kuuntelemisen suhteenkin oli taukovuosia, kunnes muutama vuosi sitten Juha Tapio iski tajuntaan sellaisella rytinällä, että jäi Samulikin kakkoseksi. Samaan aikaan aloin kuunnella muutenkin paljon enemmän levyjä, lainata niitä kirjastosta ja ostaa jopa omaksikin. Enemmistö levyistämme kun on ollut Mieheni lemppareita.

Itse en ole koskaan mitään instrumenttia soittanut, enkä edes tuntenut kiinnostusta soittamiseen. Kuorossa olen laulanut ala-asteella jonkun vuoden, ja laulaminen on kyllä mukavaa. Nuoteista en ymmärrä mitään. Mieheni puolella on musikaalisuutta suvussa, ja se näyttää periytyneen lapsillemmekin. Tai jostain olen kyllä lukenut, että kaikki me olemme omalla tavallamme musikaalisia... :)





ITÄ-SUOMI - juuret, lapsuudenmaisemat ja -muistot, karjalanpiirakat, miun kieli, kaipaus, ilo, lämpö, suku, kaukana... Elämäni on kulkenut ja asettunut tänne toiselle puolelle Suomea. En tiedä osaisinko kuitenkaan muualla olla, edes idässä?




sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Retkellä




















Olimme tänään kuusi tuntia retkellä Liesjärven kansallispuistossa, Tammelassa. Sää oli hieno ja seura paras mahdollinen. Luonto kaunis ja polut sopivia kaikille. Matkaan tarttui suppilovahveroita ja jokunen karva-ja haaparousku. Lisäksi aimo annos raitista ilmaa, syksyaurinkoa ja hyvää mieltä. 

Eiköhän näillä eväillä jaksa aloittaa taas uuden viikon! (joka on toiseksi viimeinen ennen syyslomaa...)




The Löytö








Ensimmäinen yhteinen huonekalumme on Mieheni osto-ja myyntiliikkeestä aikoinaan löytämä pieni, kolmilaatikkoinen 1950-luvun lipasto. Semmoinen kaunis, yksinkertainen koivulipasto, hyvässä lakassa ja täyttä puuta.

Kotimme sisustus on sekoitus uutta ja vanhaa, ja uusvanhaakin löytyy. On Ikeaa ja muutama talon mukana tullut kaluste. On lastulevyhässäköitä ja täyttä puuta. Haluaisin pikkuhiljaa hankkia enemmän oikeasti vanhoja kalusteita. Tuo ensimmäinen yhteinen lipastomme on olohuneen vakiokaluste, ja olen haaveillut jostain saman aikakauden, hieman isommasta kaapista tai lipastosta sen kaveriksi olohuoneeseen.

Haaveilu ja odotus palkittiin viime viikolla. Jos etsit varta vasten mitä tahansa asiaa tai esinettä kirpparilta tai vastaavasta, et löydä. Sitten marssit "ihan vaan nopeasti käydään tsekkaamassa"-periaatteella johonkin liikkeeseen sisään; ja TADAA!! Siinä SE on!!! 

Tämä kaunistus löytyi naapurikaupungin Nuorten työpajan myymälästä. Se oli tuotu sinne juuri, hintalappuakaan ei oltu ehditty laittaa paikoilleen. Myymälässä sattui olemaan vielä ale-päivä, kaikki -25%. Maksoin tästä täyspuisesta, ehjästä ja siististä kaapista 30euroa. Pientä karheutta toki lakkapinnassa on, ja näkee missä kohti on kukkaruukku joskus seissyt, mutta ne ovat vain ajan patinaa ja elämän jälkiä. Avaimet tallessa ja lukotkin toimivat sekä ihastuttavat hyllypaperit paikoillaan. Kaiken kukkuraksi löytyi hyllypaperin alta vanha rippikoulutodistus :). Siitä päätellen kaappi pääsi kotinurkille takaisin. 

Kaapille löytyi kyllä paikka heti olohuoneesta, ja sain sinne piiloon PlayStation-peliin liittyvät ohjaimet sekä pelit ja ohjeet. Lisäksi osa kirjoistani pääsi kaapin suojiin. Olen kuitenkin jo pitkään suunnitellut olohuoneen totaalista uudelleen järjestämistä, joten voi olla että paikka vaihtuu vielä useamman kerran. En ole aikoihin jaksanut sisustaa ja siltä meillä kyllä on näyttänytkin... nyt pitkästä aikaa sisustuskärpänen on tainnut ohimennen hipaista ainakin siivenkärjellään minua, koska nämä asiat ovat alkaneet kiinnostaa. Ja kun ei aukaise tietokonetta viikonlopun aikana, ehtii yllättävän paljon... mutta se on sitten jo toisen postauksen aihe se :)!