lauantai 30. marraskuuta 2013

Meidän talomme...






Marraskuun viimeinen päivä. Maisema ulkona ei ole vielä(kään) talvinen tai jouluinen kuten kuvassa, mutta silti se vaan alkaa huomenna. Se joulukuu. Kuukausi täynnä odotusta, valmisteluja, odotusta, tuoksuja, odotusta, rapistelua, odotusta, kuiskauksia, odotusta... Ja sitä kaikkea odotuksen tuottamaa levottomuuttahan lievittää jokapäiväinen kalenterin luukun avaaminen. 

Joten huomisesta alkaen minä siis aukaisen päivittäin lupaamani blogikalenterin luukkuja, kertoen kodistamme hiukan enemmän mitä olen postauksissani aiemmin tehnyt. Tässä on myös haastetta itselleni, koska viime aikoina päivitystahti on ollut melko leppoisa, ja nyt lupaan kirjoittaa päivittäin. Pääpaino tulee olemaan kuvilla, joita on RUNSAASTI. Ehkäpä... ehkäpä saan samalla siivottua tuota valtaisaa kuvamäärää koneelta ja ulkoiselta kovalevyltä... Toki jouluun littyviä postauksia saattaa tulla myös, mutta katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

Pidemmittä puheitta, Juha Tapion uusimmalta levyltä löytyvän Meidän talomme-nimisen kipaleen saattelemana huomiseen :)!


sunnuntai 24. marraskuuta 2013





Tällä viikolla minua ilahduttivat mm seuraavat asiat;

- työtoveri puhui kauniisti puolisostaan, kertoi miten onnellinen on omasta sielunkumppanistaan, puolikkaastaan
- sain uuden asiakkaan omaiselta positiivista palautetta
- alkuviikosta rajusti iskenyt flunssa meni nopeasti ohi
- Isäni julkaisi sukuseuramme fb-ryhmässä mukavan, valoisan tervehdyskirjeen kertoen hyvistä kuulumisistaan 
- saimme leivottua lasten kanssa joulumyyjäisiin kaksi kakkua partiolaisten myyntipöydälle, Nti Esikoinen toivoo voivansa leipoa enemmänkin
- ostin joulumyyjäisistä ensimmäiset sisustustekstitarrat ja taidan hurahtaa niihin... silleen pienesti vaan!
- sain siivottua tämän työpöydän ja se on edelleen siisti
- Hra Kuopuksen ilo siitä, että sai myytyä partiolaisten joulukalentereita naapurustossa
- se miten kohteliaasti nuori herra kertoi puhuneensa myyntikierroksellaan vieraille ihmisille, muisti kiittää ja toivottaa hyvää joulunodotusta
- ilma tuntuu olevan viilenemässä, tänä aamuna oli jopa hiukan lunta maassa
- Mieheni Moveber-viikset... en tiedä ilahduttavatko ne, mutta ainakin naurattavat ja herättävät hilpeyttä
- nauroimme tänään töissä monta kertaa kollegoiden kanssa, viikonloppumiehityksemme on pieni ja hommaa piisaa, mutta onneksi huumorinkukka kukkii ja keventää aherrustamme



torstai 21. marraskuuta 2013

Sitä sun tätä






Kiirusta on ollut; viikko sitten miniristeilyllä kollgoiden kanssa ja siihen perään koko viikonloppu voimisteluhulinaa ensin kisoissa lauantaina ja seuran syysnäytöksessä sunnuntaina. Siinäpä olikin sitten flunssapöpöllä hyvä sauma iskeä kun oli rouva itseään riepotellut joka suuntaan väsyksiin asti. Alkuviikon kituutin töissä, ja tunnollisena työntekijänä sairastin sitten keskiviikon vapaapäivän. Tänään onneksi vapaata myös, ja jaksoin askaroida pieniä kotihommia. Isona urakkana siivosin tietokonepöydän eli kotitoimistomme kauheat paperipinot. 

Ulkona oli hetken verran valkoista tänään, mutta pääasiassa valkeutta saa hakea seinien sisäpuolelta, kuten vaikkapa pikkueteisemme nykyisestä lookista. Ja siitä aasinsilta ajatukseeni mahdollisesta blogin joulukalenterista. En ole aiemmin semmoista harrastanut, mutta nyt vähän kutkuttelee mieltäni kokeilla erästä ideaa, joka avaisi kotimme oven teille lukijoille joulukuun aikana hiukan useammin kuin normaalisti... Luin nimittäin Alussa oli Vehkosuo-blogin viime vuoden joulukalenterin mielenkiinnolla. Siinä Tessa esitteli heidän kaupunkikotinsa joulunkalenterinomaisesti eli joka päivä aattoon asti kurkistettiin heidän kotinsa eri osiin kuvin ja sanoin. Minulla on valtaisa määrä kuvamateriaalia kodistamme ja sen remonteista ennen ja jälkeen, joten houkutteva ajatus olisi tehdä tämä sama juttu. Asiaa täytynee hiukan suunnitella, itseni ja helposti innostuvan luonteeni, mutta myös äkkiä sammahtavankin intoiluni tuntien asia vaatinee esivalmisteluja. 


Tässä kuvassa eteinen samasta suunnasta kuvattuna noin vuosi sitten :)






sunnuntai 10. marraskuuta 2013









Hengittää


Koko aamu vastaista tuulta, 
Aava pyyhkii pään
Koko aamu vastaista tuulta, 
Mä en suostu pysähtymään

Tämän saan taikka tuon, 
Mut se ei riitä milloinkaan
Jos tämän saan taikka tuon

Hengittää ihoa paljasta vasten, 
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

Tuonne asti jos pääsen
Onko helpompi niin
Tuonne asti jos pääsen
Onko aikaa ottaa syliin

Kerro miksi on vaikee
Olla nyt ja uskaltaa
Kerro miksi on vaikee

Hengittää ihoa paljasta vasten, 
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

Rajan toisella puolen joukot liikkuu jo, 
Pitkin ruosteista siltaa laskee aurinko

Rakasta mua nyt, kun tätä onnea pelkään niin, 
Rakasta mua nyt

Hengittää ihoa paljasta vasten, 
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

-Juha Tapio-


Vaikka eilisessä Juha Tapion konsertissa sainkin nauttia hänen uusista kappaleistaan, kuunnella uusia bändin jäseniä ja todistaa Juhan aiempaa rennompaa lavaesiitymistä, niin silti yksi illan helmistä oli tämä vanha kappale. En edes muistanut sen olemassaoloa. Moni muukin puhutteli kovasti ja nautin täysin siemauksin pitkästä aikaa. Tapansa mukaan Juha vaihtoi jokaisen halukkaan kanssa muutaman sanan, nimmareita ja yhteiskuvia unohtamatta. En voi kuin ihailla tätä ominaisuutta (kaiken muun hyvän lisäksi)! Minä pyysin tällä kertaa tervehdyksen työkavereilleni, samalla yrittäen tiivistää kokemukseni illan konsertista. On siinä hieno artisti! 






Isä





Tänä isänpäivänä olen aivan eri tunnelmissa kuin vuosi sitten, jolloin olin kovasti huolissani Isästäni. Pelkäsin hänen kuolevan pian. Eihän meistä kukaan tiedä päiviensä määrää, eikä kuulu tietääkään, mutta hänellä oli silloin menossa sytostaattihoidot laajalle levinneen eturauhassyövän taltuttamiseksi, ja niiden takia kunto todella huono. 

Helmikuussa sytostaatit lopetettiin ja aloitettiin toisenlainen hoito, joka on tehonnut syöpään ihmeellisesti. Isä on aivan eri mies kuin viime jouluna, jota vietimme yhdessä peläten sen olevan hänen viimeinen joulunsa. Tautia ei voida parantaa kokonaan, mutta jonkinlainen pysähdysvaihe on saatu aikaiseksi, sen osoittivat viime viikolla otetut verikokeet. Isän vointi on hyvä ja elämänlaatu parantunut huimasti.

Hänen parantuneen vointinsa lisäksi olen kiitollinen, nöyrä ja onnellinen siitä, että olemme saaneet lisäaikaa hänen kanssaan.





lauantai 2. marraskuuta 2013

Enkelinvalkoinen






Marraskuussa 
sytytän muistoille lyhtyjä
 koivunvihreän keväälle, 
vadelmanpunaisen kesälle 
tulenoranssin ja sametinsinisen syksylle 
enkelinvalkoisen 
ensilumelle 
jänis piirtää yöllä juosten terveiset 
aamulla saapuvat punatulkut
 pihapuun punaiset talviomenat

-Heli Pukki-



Sytytän kynttilän myös edesmenneiden isovanhempien muistoksi. Menen iltavuoroon, perustyön ohessa kuuntelemme nykytekniikan avulla todennäköisesti kotikirkon iltahartautta, jossa luetellaan kaikki viime Pyhäinpäivän jälkeen seurakunnassamme kuolleet. Heille jokaiselle sytytetään kynttilä alttarille. Kerran olin kirkossa tuossa tilaisuudessa, sinä vuonna tunsin lähes kaikki maininut vainajat. Se oli aika pysähdyttävää. 





(kuvassa Nti Esikoisen tänä syksynä savikerhossa tekemä kynttilälyhty ja kaksi mustaa kissaa, niin ikään neidin käsitöitä, mutta aiemmin tehtyjä)