tiistai 31. heinäkuuta 2012

Lomalla viimeinkin





... voin ottaa iisimmin. Terveisiä Pohjois-Pohjanmaalta, Pohjanlahden rannalta. (tämä kuva tosin Keski-Pohjanmaalta, Lestijoen rannalta, jossa yövyimme yhden yön matkallamme tänne pohjoiseen) 




perjantai 27. heinäkuuta 2012

Laskeudun lomaan...








...kuljeskelemalla ympäri pihamaata. Se näyttää niin erilaiselta, kun aurinko paistaa. Vaikka kesä ei ole tuntunut niin kesäiseltä kuin edelliset, niin kasveista sitä ei huomaa.

... ihmettelemällä kukkia, kuvissa oleva isokuunlilja kukkii ensimmäistä kertaa pihallamme. Kukinto on mielenkiintoinen ja kaunis. Lisäksi ihmettelen kasvusäkissä viihtyviä tomaatin- ja avomaakurkuntaimia.

... puhumalla rakkaiden ihmisten kanssa monta pitkää puhelua. Kuulumisien päivitystä AW:n, Siskojeni sekä Isäni kanssa.

... keräämällä vadelmia saunan takana kasvavasta, villiintyneestä vadelmapensaikosta. Niitä pitäisi hoitaa, mutta hyvin näyttävät pärjäävän ilmankin.

... pesemällä monta koneellista pyykkiä. Että olisi lomareissua varten vaatteita. Ettei tarvitsisi pestä kotiin palattua muuta kuin reissuvaatteet.

... pakkaamalla omia ja lasten varusteita. Tai oikeastaan vasta valitsemalla vaatteita. 

... nuuskimalla naapurin kahta kissanpentua, joilla on ikää kuukauden verran. Toinen niistä on tulossa meille. Rymyn kuoleman suru on haihtunut, ja uusi kissavauva on tervetullut Roopen kaveriksi.

... huolestumalla ja stressaamalla Roopen hoidosta reissumme ajan.

Mutta töitä en ole miettinyt muistaakseni yhtään! 




torstai 26. heinäkuuta 2012

Rotinat











" Leivon viemisiä vastasyntyneelle. Pyörittelen vehnästaikinaa varovaisin käsin, kuin lasta laittelisin, pullapoikaa, nisuneitiä. Muovailen pyöreäksi, pulleaksi.
Letitän rotinarinkeliksi, kohotan, koristan, paistan.

Kahvipöydässä puhutaan hiljaisella äänellä. Kiitollisuus lapsesta vanhempien kasvoilla. Isä leikkaa rinkeliä, äiti kattaa kupit kaikille hyville haltijoille."

- Annukka Tiitinen, Äiti itä-teos-



Minä en itse leiponut. Äitimme, joka on ollut lastenhoitajana viikon, hoiteli kakkupohjan, korvapuustit ja sämpylät. Mies savusti siikaa ja taimenta. Veimme kokonaisen aterian mennessämme, mansikkakakku täytettiin paikan päällä. 

Rotinarinkeliä en osanne tehdä ihan tuosta vaan, mutta se karjalainen perinne ja tapa, että viedään ruokalahjaa vauvaperheeseen, on mielestäni tavattoman ihana. Itse olen vienyt ystäville milloin karjalanpiirakoita milloin marjapiirakkaa. Jotain lämmöllä ja rakkaudella tehtyä kuitenkin. 

Pieni ihminen on ihme! Ilmeitä kymmenittäin minuutissa, pientä tuhinaa ja sitten seuraavassa hetkessä äänekästä huudahtelua kun nälkä tai muu tarve iskee. Meille esitettiin äärimmäisen ihana ja tärkeä kysymyskin, joka jälleen sai kyyneleet silmiini. Kummityttökin meille! Olemme onnekkaita!







keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Odottelua






Tämä kesä tuntuu muodostuvan odotuskesäksi. Olen odottanut lämpimiä ilmoja, Siskon vauvan syntymistä, oman loman alkamista, pääsykoetuloksia, kesäkekkereitämme, Valamon reissua ja uutisia Isämme voinnista. En ole täällä aiemmin voinut kirjoittaa asiasta, mutta nyt kerron sen verran, että mukanani kulkee Iso Huoli. Isällämme on vakava sairaus ja sen vaiheet, mahdolliset lisätutkimukset ja suunnitellut hoidot vaikutuksineen odotuttavat myös. 

Lomanodotus loppuu huomenna, sen jälkeen edessä on reilun kolmen viikon vapaus. Kumotakseni tämän odotusteemani, yritän olla asettamatta liian suuria odotuksia lomalle. Yhdessäoloa oman perheen kanssa. Tapaamisia sukulaisten kanssa. Vauvan nuuskuttelua jossain vaiheessa. 
Siinähän sitä.










lauantai 21. heinäkuuta 2012

C'est la Vie






Viimeisen viikon sisällä minä olen:

- matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä
- aloittanut geokätköilyn isäni jalanjäljissä
- kantanut huolta isäni terveydestä hänen sairastuttuaan samaisella Venäjän matkalla
- iloinnut sukulaisteni seurasta
- tavannut kaksi pikkuserkkuani niin ikään ensimmäistä kertaa
- kokenut kylmiä väreitä Valamon luostarin pääkirkon seinämaalausten ja ikonostaasin edessä
- surrut Venäjän Karjalan rähjäisyyttä
- vieraillut tasan vuosi sitten kuolleen isänisäni syntymäkunnassa, Ruskealassa
- muistellut ja ikävöinyt isovanhempiani tavallista enemmän
- säilonyt kymmenisen kiloa mansikoita
- kaivellut vaaleanpunaisia vauvanvaatteita valmiiksi rotinareissua varten
- ollut aivan sekaisin viikonpäivistä, koska pidin normaalin perjantaivapaani jo maanantaina Venäjän-matkan takia
- ollut kiitollinen esinaiselleni, että sain olla vielä tiistain palkattomalla työvapaalla 
- nukkunut liian vähän
- odottanut viikon päässä häämöttävää lomaa
- liikuttunut lukuisia kertoja katsellessani siskontyttären valokuvia
- ihmetellyt omien lasteni kasvua
- valinnut lasten kanssa heille koulureput 
- jättänyt vastoin tapojani matkalaukun purkamatta moneksi päiväksi kotiinpaluun jälkeen
- kuunnellut paljon Jukka Pojan uutta levyä, jolta muutama kappale on noussut suosikeikseni... niistä yksi tässä maistiaisena...





torstai 19. heinäkuuta 2012

Valtava ilo





Minusta tuli tiistaina Täti-ihminen. Nuorempi sisareni ja hänen miehensä saivat monien vaikeuksien ja pettymysten, suurten surujen jälkeen tyttölapsen. Melkoinen jännitys, huoli ja pelko ovat nyt väistyneet, antaneet tilaa valtavalle onnelle, ilolle ja kiitollisuudelle. 

Siunausta, rakkautta, onnea ja suojelusenkeleitä tälle pienelle perheelle toivon koko sydämestäni!


Kuvassa olevan orkidean veimme keväällä sisarelleni sairalaan, jossa hän joutui olemaan vuodelevossa kolme kuukautta.



maanantai 9. heinäkuuta 2012

Ballerinat















Minulla on melkoisen korkea jalkapöydän holvikaari, kuten noista valkoisten kenkien pohjista näkyy. Kun ballerinat joitakin vuosia sitten tulivat jälleen muotiin, harmittelin etten oikein voi näitä suloisia kenkiä jalkani mallin takia käyttää. Ne eivät pysyisi jalassa, ja olisivat kehnot kävellessä kun eivät tue mitenkään korkeaa kaartani. Iän myötä sitä on alkanut arvostaa mukavuutta ulkonäön/muodin sijaan sen verran, ettei ihan ehdoin tahdoin viitsisi pilata ainoita käpäliään.

Sittemmin niitä on kuitenkin siunaantunut kenkähyllyyn kolme paria. Valkoiset taisin ostaa neljä vuotta sitten alesta, ja niitä käytän semmoisina lyhyiden reissujen jalkineina. Ne eivät ole jalassa hirmuisen hyvät, mutta valkoiset tuntuivat niin kesään sopivilta, ja nuo pikkuglitterit kutittelivat sen verran naisellisuuttani, että en voinut jättää ostamatta :). Eli tässä kohtaa jo heti meni ulkonäkö mukavuuden edelle! 

 Nahkaiset, Riekerin leveällä kuminauhalla varustetut ballerinat ovat käytössä vissiin kolmatta kesää ja ovat aivan parhaat kesäkengät. Hyvät jalassa, kauniit ja sopivat monenlaisten asujen kanssa käytettäväksi. Kuminauhan avulla pysyvät jalassa oikein hyvin, ja Riekerin kengät tuntuvat kertakaikkiaan olevan kuin meikäläisen jalalle muotoillut. Näillä on tallattu Prahan kaduilla kolme vuorokautta, heitetty huvipuistokeikat parina kesänä, rokattu Ilosaaressa kahteen otteeseen ja tepasteltu monenmoisissa kesämaisemissa. 

Lauantaisella Puuhamaakeikalla huomasin tarvitsevani säätä kestävät kesäkengät. Crocsien kaltaiset Birkenstockin Betulat ovat kuluneet vuosien saatossa ainoastaan pihakäyttöön sopiviksi, joten niillä ei ihmisten ilmoille enää mennä. Muutenkin olen hiukan Crocseja omalla kohdallani vierastanut, vaikka ne ihan hauskoja ovat omalla tavallaan, ja muksuilla noita kopioversioita on ahkerassa käytössä ollutkin. Ystävälläni J:llä on Crocsin nätit ballerinat, jotka vaikuttivat tuolla samaisella Puuhamaakeikalla varsin käteviltä, etenkin kun allasalueen veden lisäksi taivaaltakin tuli kohtalainen suihku... 

Käväisimme Hra Kuopuksen kanssa Humppilan lasitehtaalla iltaretkellä ja sen naapurissa sijaitsevasta Kenkämaailmasta löytyivät mustat Crocs ballerinat. Ei turhia krumeluureja, sirot, vedenkestävät ja nätti, pieni ruusuke nilkassa koristeena. Ainakin ensituntuma on hyvä, toivotaan että pärjäämme jatkossakin. 

Jep, blogini aihepiiri laajeni nyt vaatekomeron puolelle... ei kun siis kenkähyllyyn!









sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Juhlahumua vol 3












Nuoren herran seitsemänvuotissynttäreitä juhlistettiin Mummun ja Papan kanssa jo virallisen syntymäpäivän aattona lettusilla kera jäätelön ja mansikoiden.

Oikean syntymäpäivän iltana koolla oli neljän pojan joukko, jotka keskimmäisessä kuvassa kokoavat innolla lahjapaketista löytynyttä Legon StarWars planeettaa... tai jotain sinne päin. En meinaa oikein pysyä näissä kuvioissa mukana, kun uusia juttuja tulee koko ajan!

Kesälasten kaverisynttäreiden vietossa on aina pieni pelko siitä, että kuinka moni kaveri pääsee juhlimaan lomareissujen takia. Kumpikaan lapsistamme ei ole kertaakaan halunnut kovin isoa joukkoa kutsua juhliinsa, ja heti jos pienestä kokoonpanosta jää yksikin pois, tuntuu se juhlakalusta kurjalta. Tänä vuonna enemmistö pääsi molempien juhliin, ja hauskaa tuntui olevan sekä tyttöjen että poikien porukoissa.



Juhlahumua vol 2

































Viikko sitten vietetyt Kesäkekkerit eli Kesäkeittiömme viralliset avajaisjuhlat onnistuivat hienosti. Sää oli harmaa ja hieman sateinekin, tuuli meinasi hetkellisesti yltyä huimaksi, mutta se ei tahtia haitannut. Sääennusteiden mukainen ukkoskuuro kiersi jostain muualta, ja tuuli tyyntyi illaksi. Meitä oli koolla yhteensä 25 henkilöä, joista 12 aikuista ja loput mukeloita, joiden ikähaarukka oli 6kk-11vuotta. 

Mies teki maittavan rosvopaistin, (keittiön toiminta siis laajennettu pidemmälle tontillamme, kun kuoppa on saunan takana), käly herkullisen salaatin ja minä hoitelin kasvisvartaat ym lisukkeet, ystävien auttaessa kun omat kädet eivät riittäneet. Väki viihtyi iltapäiväkolmesta yli puolen yön, ja pitkänmatkalaiset luonnollisesti majoittuivat ihan aamuun asti. 

Grillin ja puulieden lisäksi lämpeni tietenkin myös pihasauna, jonka ikkunalla naureskelee alimmassa kuvassa näkyvä Risto-niminen saunanhenki. (Toinen saunanhenkemme on Miehen purkutaloprojektin kätköistä löytynyt, kaarnasta veistetty hahmo.) Vähintään yhtä hauskaa oli meillä kaikilla Kesäkekkereihin osallistuneilla, ja Neiti Esikoinen jo vaati, että tästä on tehtävä perinne. Ja mikä ettei tehtäisikin! Vallitseva mielipide kun tuntui olevan, että ihana kun järjestimme tämmöiset kekkerit.

Seuraavana päivänä olikin sitten ihanan aurinkoista, ja sen ansiosta Kesäkeittiötä oli varsin leppoisaa siivoilla verrattuna sisätiloissa tapahtuvaan jälkityöhön.

:)


p.a. nolo kirjoitusvirhe tuossa liitutaulun hyvän ruokahalun toivottelussa, ei ihan tuo ranska ole hallussa!


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pysäkillä






Juhlahumuviikkojen jälkeen oloni on pysähdyksissä. Lisäksi vielä kesäflunssa käymässä kimppuun, juuri kun kesä alkaisi säiden puolesta tuntua kesältä. Yritän lepäillä tämän päivän, huomenna suuntaamme Puuhamaahan Ystäväperheen kanssa.

Työpäiviä ennen kesälomaa on jäljellä kaksitoista, se kuulostaa paremmalta kuin kolme työviikkoa. Viikon päästä edessä matka Itä-Suomeen ja käväisenpä Venäjän puolellakin ensimmäistä kertaa elämässäni. Menemme nimittäin isäni puolen sukulaisten kanssa Vanhaan Valamoon. Lapset ovat ensin Mummon hoivissa, ja palauduttuame Valamosta, jäävät he vielä Ukin luokse lomailemaan. Ajelen siis takaisin itsekseni, tuoden vielä yhden erän tavaraa Mummolasta. 

Minulla olisi lukuisia kuvia käsiteltäväksi, mutta inspiraatio on blogin suhteen tuntuu olevan hukassa. Kai se kuuluu jokaisen bloggarin käydä tämä vaihe läpi; mitä varten ja miksi tätä teen? Kiinnostaako tämä ketään, ja kun kuitenkin jaan samoja asioita Facebookissakin, niin kannattako kahta paikkaa ylläpitää? On niin paljon hienoja blogeja, joissa on kirjoitettu niin nasevasti aiheista, joita itsekin ajattelen ja käsittelen, että koen jonkin sortin sisäistä alemmuuskompleksia. Ja se sama vanha virsi, että vaikka tätä itseään varten tekee, niin tokihan julkiseen blogiin liittyy aina se kanssakäymispuoli, joka tietysti hiipuu, jos on itse laiska. 

No katellaan.