keskiviikko 30. marraskuuta 2011






Monenlaisia ajatuksia työviikon aikana: nöyränä taas kerran ihmiselon mutkia ja mäkiä olen seurannut, rinnallakin kulkenut toivoen, että läsnäoloni ja empatiakykyni auttaisivat edes hetkellisesti keventämään toisen taakkaa...

Niin ikään nöyränä ja toki ilahtuneenakin otin vastaan punaisen Amarylliksen asiakkaaltani. On hyvä tietää olevansa toiselle tärkeä, mutta joskus myös pelottaa se suunnaton kiintymys ja luottamus, jota saan osakseni yksittäisiltä asikkailta.

Kotona nostin viime joulun valkoisen kukkijan sipulin kellarista ikkunalle kukkakaupantädin ohjeen mukaan (olenko muuten kertonut, että yksi lapsuuden haaveammateistani oli kukkakaupantäti?).

Aamuisin kröhin kurkkuni auki, ja eilisestä alkaen on vasen poskiontelo ollut kipeä, ääni taas käheä. Tämä näköjään kestää... Nti Esikoinen on nuhainen myös

Meillä on (liian) monta joulukalenteria, minulla (totta kai) ja Miehelläkin omansa. Lapset odottavat innolla Lego-ja Little Pet Shop-kalentereidensa avaamista. Kolmatta joulua tuommoiset lelukalenterit heillä, se on sitten yksi lelulahjatoive joulupukin kirjeessä vähemmän niiden takia. Muita emme itse ostaneet, mutta pankista saivat molemmat omansa ja Aku Ankan mukana tuli sitten isännälle oma ;), lisäksi vielä isäni lähettämä SPR:n kalenteri ja Hra Kuopuksen joulumarkkinoilta saama Turun VPK:n kalenteri!!!!

En jaksaisi tätä pimeyttä, eivätkä iltapäivälehtien otsikot paljon parempaa lupaa! Tein paperilumihiutaleita, kun niitä oikeita ei vaan näy...

Mietimme Miehen kanssa jouluaaton ruokia, minä haluaisin hiukan kokeilla uusiakin juttuja, mutta hän yllättäen joululaatikkoasioissa konservatiivisempi :)

Viikonloppuna suuntaamme lasten kanssa Itään, mummmolassa kokoonnumme lähisuvun kanssa... viimeisiä kertoja?

Kaivoin pitkästä aikaa esiin lankakerän ja puikot, jotain pientä ajattelen tekeväni pukinkonttiin yhdelle pienelle.

Olimme viime viikonloppuna Turussa Kälyseni synttäreillä ja joulumarkkinoillakin piipahdimme. Minä jumituin saippuapöydän äärelle heti ovensuuhun... herkullisen näköisiä vai mitä? Kuvassa olevat kortit tämän firman


Tämmöisiä.


perjantai 25. marraskuuta 2011

Punajuuri-perunakeitto






Ajattelin jakaa tämän jo aiemmin kehumani sosekeiton ohjeen kanssanne. Se on peräisin Kodin kuvalehden lahjakirjasta nimeltään Peruna, yli 80 ihanaa ohjetta. Olen huono käyttämään keittokirjoja, vaikka niitäkin jokunen on kertynyt. Tästäkään kirjasta en ole kokeillut muita ohjeita kuin tätä. Tein keittoa taannoin 30-vuotissynttärikemuihini, kolminkertaisen annoksen :). Juhlissa oli teemavärinä tuommoinen punajuurenpunainen/pinkki eri sävyissään, boolikin oli vadelmanpunaista... ja siitä on jo viisi vuotta. Mutta juu, tässäpä ohje, olkaat hyvät:



12 annosta

3-4 sipulia
5-6 valkosipulinkynttä
8-10 perunaa
1 palsternakka
1 juuriselleri
2½ l kasvislientä (2½ l vettä ja 4 liemikuutiota)
2 tl timjamia
1 tl mustapippuria
1 tl yrttisuolaa
10 etikkapunajuurta
1 prk (180g) valkosipulista tuorejuustoa
½ dl säilykepunajuuren lientä

smetanaa tai ranskankermaa

  • Kuori ja paloittele juurekset. Pane ne kiehumaan kasvisliemeen. Mausta seos ja anna ainesten kiehua kypsiksi.
  • Lisää joukkoon paloitellut punajuuret ja anna niiden kiehua muutama minuutti. Soseuta keitto tasaiseksi. Lisää tuorejuusto mukaan nokareina sekä punajuurilientä antamaan väriä.
  • Tarjoa halutessasi smetana- tai ranskankermanokareen kanssa.



torstai 24. marraskuuta 2011

Kiltti



"Sie olet liian kiltti" sanoi tänään opiskelijani, joka karjalaisten sukujuuriensa takia on vaihtanut miun murteelle. Niin, enimmäkseen olen liian kiltti, se on totta. On niin vaikea delegoida, muka helpompi hoitaa asiat itse. Ja sitten hosun ja väsyn hommien kasautuessa,  kun olen luvannut tehdä paljon. Tai ainakin liikaa. Työpäivieni pitäisi olla sen verran väljiä, että akuuteille tilanteille olisi aikaa. Se vaan ei mene niin... 

Ammattitaitoa vaatii antaa toimintaohjeet lähihoitajalle puhelimitse, usein kuitenkin sairaanhoitajan odotetaan rientävän paikalle pää kolmantena jalkana. "...mutta aikatauluni menee sekaisin", minulle vastattiin ensin puhelimessa. "Niin, aina jonkun aikataulu menee sekaisin" vastasin ja olin ylpeä, etten heti ollut se joustava osapuoli. Olisiko minunkin pitänyt sekoittaa oma aikatauluni, kun pystyin puhelimessa ohjeistamaan miten toimitaan? Siitä huolimatta, etten rynnännyt kyseiseen tilanteeseen, päivän aikataulu oli tiivis ja vartin verran meni ylitöiksikin. Jos minulla ei olisi perhettä, uhraisin varmaan aikaani ylitöihin jatkuvasti. 
Onneksi on perhe.




keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Valivali... ja joku plussakin










+ Hra Kuopus kirjoitti kirjeen joulupukille, Legoja monenlaisia toivelistalla...
- kurkkuni on vieläkin kipeä, kipu säteilee välillä korviinkin ja olo on halju
-työni alkaa taas pitkästä aikaa maistua puulta, perustehtävä tuntuu kadonneen jonnekin epämääräisyyden keskelle
+sain toiset pitkät villasukat asiakkaaltani, ihan pyytämättä!
+ olen vähentänyt kahvinjuontia reilusti, teetä menee paljon, miten hyvää onkaan ihan perus Earl grey hunajan ja maidon kera
+glögikausikin on avattu, Marlin mustikkaglögi on uusi tuttavuus, josta Neidin kanssa pidämme erityisesti
+ toivon lunta ihan yhtä paljon kuin lapsena... tai lapseni
- pimeys ja harmaus meinaavat uuvuttaa minut, pimeästä pimeään-vaihe on raskasta
- en ole käynyt jumpassa tai liikkunut muutenkaan kahteen viikkoon, tautitilan takia asia nyt ihan jäissä
+ siitä huolimatta pikkuhiljaa alaspäin painuva kilomäärä on pysynyt balanssissa
- tekisi mieli vain valittaa, vaikka olenkin peruspositiivinen ihminen. En pidä tästä valittajaminästäni, enkä siitä, että meinaan lusmuilla työasioissa, en jaksaisi kantaa vastuutani...
+ haaveilen opiskelusta ja uudesta ammatista koko ajan enemmän.  Käsiäni voisin käyttää siinäkin ammatissa, mutta aivan eri tavalla kuin tähän asti...
+ luen Finlandia-ehdokasta, Laila Hirvisaaren Minä, Katariina-kirjaa ja viihdyn sen parissa



maanantai 21. marraskuuta 2011

Tässä aamussa...




...kuuntelen Anna Puuta, jonka toisen levyn ostin joskus, mutta se on jäänyt huonolle kuuntelulle. Nyt tuntuukin olevan sen aika, ja hän laulaa niin kauniisti. Erityisesti tämä koskettaa tänä aamuna. Minulla on ylimääräinen vapaapäivä johtuen pienestä opiskelurupeamasta. Aloitin nimittäin avoimessa amk:ssa viittomakielen alkeet perjantaina, sain työnantajan maksamaan kurssin ja se lasketaan työajaksi, joten tässä sitten mukava neljäs vapaapäivä alullaan. Tosin tautitilan takia en ole voinut nauttia vapaista ihan sillä intensiteetillä, kuin ehkä olin etukäteen ajatellut... vai olisiko juuri päinvastoin? Nyt olen lukenut ja makoillut, ilman flunssaa olisin häärännyt miljoonaa asiaa yhtä aikaa...


sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kaunis päivä





Kameran kanssa pihalle klo: 8.30 yövaatteilla ja aamutakilla. Pakkohan se oli, vaikka tautitila ei vieläkään tahdo päästää minusta otettaan. Kaunista, marraskuu näyttää hienompaa puoltaan.

Kirkkaasta päivästä huolimatta kirjoitan tämän tähän, jälleen kerran Äiti itä-teoksesta.

" Sininen hämärä. 
Hetki kahden pimeän välissä, kun marraskuu kääntää kylkeä."

 Mies oli ystävänsä mökillä viime yön, lapset pääsivät viereeni isoon sänkyymme jo illalla. Tyytyväisinä tuhisivat, mutta minä en osannutkaan nukkua. Tänään päivällä kannoin sisälle seitsemän telineellistä puita ja olin aivan poikki. Miten tämä ottaa nyt näin voimille?



torstai 17. marraskuuta 2011

Flunssaisen naisen ajatuksia




- paahdettu ruisleipä tuoksuu hyvältä
- palava koivuntuohi tuoksuu turvalliselta ja kotoisalta
- äitini tekemä punajuuri-perunasosekeitto on sopivaa flunssaruokaa ja yksi parhaista keittoruoista jonka tiedän (sitä on pakastimessa vielä kolme litraa)
- hiukseni alkavat yltää kiinni, pienelle ponihännälle vaikka en ole tehnyt varsinaista päätöstä pitkistä hiuksista
- on tajuttava oma parhaansa ja sairastettava ilman huonoa omaatuntoa
- kurkkukipua voi olla monenlaista; nielaisuun liittyvää, jatkuvaa särkyä/jomotusta, se voi tuntua vain nielussa tai sitten ihan todella syvällä kurkussa, jossain äänihuulten seutuvilla
- synttärilahjaksi saamani marmorikynttilä palaa kauniisti ja punaiset huopa-aamutossut lämmittävät jalkojani
-  mitä haluaisin tehdä isona... katselen ammattikorkeakoulujen tarjontaa ja leikin ajatuksilla...
- miten rakkaan ystäväni loppuraskaus etenee, milloin saan ihanan tekstiviestin...
- Miehelläni on viikset Movember-hengessä ja siinä on totuttelemista :)
- ylihuomenna Neiti esiintyy ensimmäisen kerran naisvoimistelijoiden riveissä
- punainen eri sävyissään lämmittää mieltäni tautitilan kourissa




maanantai 14. marraskuuta 2011

Yrittämistä





Flunssa yrittää selättää minut, kamala kurkkukipu iski eilen.
Liekö kostautunut perjantainen piknik-risteily, tai ensisijaisesti sen aamuyöhön kestäneet jatkoriekunnat. Mutta juhlimisen syitä tuntui olevan riittävästi; 35vuotta mittarissa, sekä hallitus- ja puheenjohtajuuskauden päättyminen... Ratkiriemukas päivä hyvien, osastoajoilta tutuiksi tulleiden työkavereiden kanssa lisäsi ainakin nauramisen määrällä mitattuna jokaisen meidän elinvuosia ;)

Haluaisin kirjoittaa monta asiaa, mutta en jaksa. 
Yritän jaksaa ohjata opiskelijaa, joka aloitti tänään. Yritän jaksaa keskittyä influenssarokotusasioihin. Yritän jaksaa kodin iltatohinat. Yritän muistaa levätä. Yritän muistaa hoitaa itseäni. Haluan käpertyä viltin alle pitkissä villasukissani, ja nukkua vaikka ensimmäiseen adventtiin asti. Josko tauti menisi ohi?
Lisäksi toivon lumen ja pakkasen tulevan ihan oikeasti pian.




keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Hämäränhyssyä




- aamu alkoi autonlasien raapimisella
- laitoin sukkahousut jalkaani, vaikken niistä kamalasti pidäkään
- työpäivääni sekoitti ja viivästytti yhden mummon pissatulehdus, mutta sain kuin sainkin päivän pakettiin
- jumppakuskivuorossa minua hymyilytti tyttären voimistelukavereiden ihastumisjutut pimeällä takapenkillä
- samalla reissulla Hra Kuopus pähkäili kerrostalo- ja omakotitaloasumisen eroja. Lopputulemana se, että isona hän rakentaa oman pienen mökin metsään, jos vaan rahat riittävät. Hirsimökin.
- jumpan "odotustunnilla" ostin (lähes) heräteostoksena mustat, kauniit, sirot nilkkurit. Istuvat kuin sukka ja niissä on pieni minulle sopiva korko (en oikein osaa koroilla kävellä tai ainakaan en ole kovin rutinoitunut) ja lämmin vuorikin
- koko päivä on ollut ihmeellisen sumuinen
- toivon, että saisi jo siirtyä talvivaatteisiin, välikausivaihe alkaa pikkuhiljaa ärsyttää...


tiistai 8. marraskuuta 2011

Tiistai-illan tuumailuja







Aamuhämärässä päiväkodin pihalla iski tajuntaani ajatus, että ensi syksynä en enää siinä pihassa pysähtele. Melkein itku silmässä ajelin työpaikalle. Päivääni mahtui poikkeuksellisesti kolme palaveria ja paloturvallisuusluento sammutusharjoituksineen.

Tiiviisti ohjelmoitua päivääni piristi asiakkaani antama Syklaami. Ylihuominen syntymäpäiväni oli hänen mieleensä juurtunut jostain ohimenneestä keskustelusta kauan sitten. Pyörätuolilla liikkuen hän oli kukan minulle varta vasten kaupasta hakenut. Olen otettu. 

Tämän lisäksi sain toiselta asiakkaalta sovitusti tilaamani villapolvisukat. Neulominen on hänelle terapiaa, ja tekemällä tutuille, tärkeille ihmisille sukkia, hän kokee itsensä tarpeelliseksi. Ostin vain liian vähän lankaa, joten hän joutui käyttämään omia varastojaankin. Niistä tuli hauskat ja lämpöiset, kyllä nämä jaloissani tarkenen iltaisin :). 

Kun työpäivästä ja -palaveresta pääsin, vierähti reilu tunti päiväkodilla Hra Kuopuksen esiopetussuunnitelman parissa. Saimme jälleen kerran todeta Mieheni kanssa, että meillä on taitava, lahjakas ja ihana pikku mies perheessämme. Olen aivan mahdottoman ylpeä hänestä!

Päivän päätteeksi kävimme vielä Nti Esikoisen kanssa kuutamokävelyllä. Mukava pieni hetki rakkaan tyttären kanssa, ja ehdimme puhua monenmoista lenkin aikana. Miten tärkeitä kahdenkeskiset hetket ovatkaan! Suunnitelimme Tyttöjen päivää, josko vaikka suuntaisimme Tampereella kahdestaan päiväksi ennen joulua...





sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Päivät pyörähtävät















Neljä vapaapäivää pyörähti ohitse nopeasti, mutta leppoisasti. Tunnelmasta toiseen. Kotipiha saatiin tänään talvikuntoon. Nyt saisi lunta tulla, me olemme valmiina. 


lauantai 5. marraskuuta 2011

Matkamuistelokuvia vielä muutama



Tässä harmauden keskellä on niin mukava katsella reissukuvia... ystäväperhe lähtee huomenna Teneriffalle, heille toivon oikein hyvää matkaa, aurinkoa ja lämpöä!