sunnuntai 28. kesäkuuta 2015



Kroatian reissulla


Ilmassa on ehkä hiukan ikäkriisin poikasta Neiti Esikoisen täytettyä eilen 12 vuotta. Siis äidillä, ei tyttärellä. Neitokaisen huoneesta on ulkoistettu kuluneen vuoden aikana pienemmän tytön tavaroita, ja tällä viikolla sisustus muuttui uuden seinämaalin sekä pienen ostosmatkan myötä selvästi ison, hyvän tyylitajun omaavan nuoren neidin huoneeksi. Kaverisynttäreiden menun hän suunnitteli ystävänsä kanssa, ja toteutti pääasiassa itsenäisesti kaikki valmistelutkin. Iloisena, ylpeänä ja ihmetellen seuraan neitokaisemme kasvua. 






tiistai 9. kesäkuuta 2015





Skorpioni

Mahdollisuudet:

"Syvällisyys ja oivaltava sielukkuus eivät synny ilman kontrasteja. Intensiivisyys vaatii rinnalleen annoksen kepeyttä ollakseen karismaattista. Voimakkaana tunnistat oman särkyneisyytesi etkä häpeä sitä."

Haasteet:

"Vähävaraiselta puuttuu paljon, mutta ahneelta kaikki. Keskity siihen mitä osaat ja omistat, ja kehitä niitä ennen kuin ahmit kasapäin uutta."


Löysin  tämän tekstin Voi hyvin- lehdestä joskus alkuvuodesta. Leikkasin sen talteen ja liimasin töissä henkilökohtaisen laukkulokeroni oven sisäpuolelle.  Luen sen melkein päivittäin. Mahdollisuudet kohdasta tunnistan itseäni. Kuten haasteistakin. Innostun niin helposti niin monesta asiasta, mutta innostus voi lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. 

Horoskoopit, siis luonnekuvaukset ja -analyysit ovat kiinnostaneet minua murrosikäisestä alkaen. Nyt niitäkin on taas tullut lueskeltua itsetutkailun merkeissä pitkästä aikaa enemmän. Aurinkomerkkini on siis skorpioni, nousumerkkini vaaka. Tunnistan itsessäni yleensä vaakaa paljon enemmän kuin skorpionia, ja jostain muistan lukeneeni, että nousumerkki vaikuttaa aikuisiällä enemmän kuin aurinkomerkki.

 Muutoksen tarve on kuitenkin tyypillisintä skorpionia; nahkansa uudelleen luominen, totaalisetkin elämänmuutokset. Kuten myös tuo edellä kertomani uusista jutuista innostuminen, ja innostuksen sammuminen. Vaakamaista minussa on diplomaattisuus, muiden huomioiminen ja ajoittainen päättämättömyys (mikä on ihan muuta kuin johtajatyypiksi luonnehdittu skorppari!). 








maanantai 8. kesäkuuta 2015

Pohtii hän...





Ensimmäinen lomapätkäni siis oli ja meni. Töihin palasin viikko sitten. Siellä on rauhallista. Liiankin rauhallista, kun ehdin pohtia taas kerran mitä sitä oikein isona haluaisin tehdä. Tämä on tosin erilaista kuin muutama vuosi sitten, en ole ylenpalttisen ahdistunut, mutta jotenkin on hetkittäin todella voimakas olo siitä, etten näitä töitä tule tekemään loppuikääni, vaikka vanhustyöstä pidänkin. Puhtaasti sairaanhoitajan töihin en osaa itseäni ajatella oikein muualle kuin vanhusten pariin. 

Olin tänään jutuissa erään omaa unelmaansa toteuttavan, ihanan paikallisen keramiikkapajan omistajan kanssa. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat hypätä rohkeasti toteuttamaan itseään tuntiessaan paloa vaikkapa juuri käsityöläisyyteen. Ei mikään helppo homma nykypäivänä. 

Sitä oman elämäntehtäväni kirkastumista siis tässä odottelen, tutkailen ja kuulostelen. 
Kuvia, sanoja, elämäntarinoita, ihmisiä, kannustamista, tsemppaamista, voimavarojen löytämistä, luovuutta... siinä niitä asioita joiden kanssa haluaisin tehdä töitä. Toki nämä asiat ovat monella tapaa elämässäni sairaanhoitajanakin, mutta jotenkin enemmän, eri tavalla, syvemmin...

Noin, nyt kirjoitin sen "ääneen".

Maailmankaikkeus ottakoon kopin... 


(Olen toki tutkaillut monenlaisia vaihtoehtoja, ja ottanut asioista selvää, en tietenkään oleta jotain vain tapahtuvan. )