lauantai 31. maaliskuuta 2012

Our Earth Hour











Lasten lievästä vastustelusta huolimatta sammutimme telkkarin klo 20:30. Hypnoosiohjelma Mitä tuli tehtyä jäi kesken, mutta hetken naristuaan Neiti haki piirustusvälineet keittiönpöydän ääreen ja alkoi taiteilla. Hra Kuopus osallistui toimintaan väritysavustajana. Mies luki otsalampun avustuksella uusinta Retki-lehteään. Minä kikkailin kameran hämäräkuvausominaisuuksilla.

Lapset totesivat jo heti kohta ennen yhdeksää, että tämähän on kivaa. Kuopus sanoi, että on mukavan rauhallista. Samalta minusta tuntui taannoin Tapani-myrskyn aiheuttaman sähkökatkon aikana, ja meillä se kesti vain 13tuntia. 

Viisainta olisi ollut mennä tuon tunnin aikana nukkumaan, eikä enää avata läppäriä tai telkkaria. Mutta minun oli ihan pakko päästä siirtämään nämä kuvat, sekä muutama päivällä ottamani keväinen kuva koneelle. Nyt kuitenkin suuntaan Höyhensaarille, sillä huomenna on taas edessä voimistelureissu Neidin kanssa. 

Ihmeellistä ja ihanaa, että huomenna alkaa huhtikuu. Takatalveahan nuo tosin povaavat ja lapsia tympi aamuinen lumisade. Mutta ainahan se kevät temputtelee säiden osalta, kesä tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ja ensi viikolla minulla on vain kaksi työpäivää, jonka jälkeen viikko lomaa/vapaita! Jihuu!!!




perjantai 30. maaliskuuta 2012

Tänään ilahduin



- hyvällä tuulella heränneistä lapsista
- ystävän vierailusta
- aivan erityisesti kummipoikasen kanssa seurustelusta; hänen hymystään ja jokelluksestaan
- pörröisistä pajunkissoista
- koko perheen pyörälenkistä ilta-auringossa, kävimme katsomassa miltä läheinen uimaranta näyttää tähän aikaan vuodesta
- mustarastaan lurituksesta
- mämmistä
- The Voice of Finland-ohjelman huikeista laulajista



sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Saippuapaketin uusi omistaja on...





... Mies toimi onnettarena tai virallisena arvonnan suorittajana, ja nosti arvonta-astiana toimineesasta Tupperwaren kiposta lapun, jossa lukee ROZ!! Joten Roz, laitatko minulle yhteystietosi sähköpostitse osoitteeseeni; kirsikaarina@gmail.com, niin saat postia tulevalla viikolla.

Kiitos kaikille kevätaiheeseen vastanneille, ja sitä kautta arvontaan osallistuneille. Onnittelut arvonnan voittajalle kera vaaleanpunaisten tulppaanien :)! Ja mukava nähdä blogissani Rozin lisäksi muitakin uusia nimiä, toivottavasti tulette toistekin tai jopa jäätte vakituisiksi lukijoiksi!

Järjestin tämän arvonnan melkoisen nopealla aikataululla, enkä jaksanut miettiä sille sääntöjä sen enempää. Ehkäpä keväämmällä sitten semmoinen vakituisia lukijoita suosiva arvonta ;)!



Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kevättä ilmassa






Lumet sulavat hurjaa kyytiä, joutsenet huutelevat päivittäin ja polkupyöräkausi on avattu. Aloitin myös talvivaatteiden poislaitto-operaation, osa pesukoneen, osa tuuletuksen kautta kesäsäilöön. Lisäksi olen inventoinut omaa vaatelipastoani, että voi olla ihmisellä turhaa vaatetta jemmassa. 

Neidin kanssa olimme eilisen iltapäivän kevätvaateostoksilla, ulkoilupuku ja tennarit olivat hänen ostoslistallaan. Mieleiset löytyivätkin helposti. Onneksi. Ei tarvitse lähteä (ainakaan vielä) isompiin kaupunkeihin shoppailemaan. Olin ihan uupunut tämänkin reissun jälkeen, vaikka minussa pieni materialistikin valitettavasti elää. Toisinaan on oikein rattoisaa pyöriä kaupoissa, mutta toisinaan väsyn ihan kamalasti siitä hälinästä.

Huomenna lähdemme Neidin voimistelujoukkeen ensimmäiseen asematapahtumaan Mäntsälään asti. Pientä jännitystä ilmassa! Kassit pakattuna, ja paljetit paikoillaan kisapuvuissa!

Suloista sunnuntaita Sinulle!


keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Surullinen päivä 2





Perheenjäsenemme olivat syystä tai toisesta iltapäivällä kärttyisiä ja herkästi huutavia. Väsynyt ja kireätunnelmainen iltapäivä päättyi suruun. Rymy-raukka oli joutunut auton kolhimaksi tuossa viereisellä maantiellä, kuollut varmasti nopeasti. Naapurit, joilta Rymy meille tuli syksyllä, löysivät sen vielä lämpöisenä ja toivat meille. Kurkkuani kuristaa, en osaa jostain syystä itkeä kunnolla. Neidin suru on lohdutonta, Herra Kuopus itki hieman, mutta totesi urhoollisesti: "Kaikki päättyy aikanaan". Minä mietin konkreettisia asioita, kuten miten saamme kissan haudattua, kun maa on vielä jäässä?

Puhuin eilen ja tänään useamman asiakkaani kanssa kissoistamme. Rymy oli erikoisen ihmisrakas kissa, viihtyi sylissä ja oikein vaatimalla vaati huomiota. Helmikuun alussa tehty sterilointi rauhoitti inhottavaa nurkkiin pissailua, jota se harrasti pitkin syksyä. Välillä Rymy osasi olla todella ärsyttäväkin huomionhakuisuudessaan, kengännauhoja pureskellessaan tai Hra Kuopuksen Legoleikit sekoittaessaan. Mutta pääasiassa hurmaava nuori herra... 

Jo toinen kissoistamme, joka kuoli tuossa tiellä. Olo on ristiriitainen, oma luontoni ei anna periksi pitää kissaa näissä olosuhteissa pelkästään sisällä. On peltoa, metsää, ojanpientareita tutkittavana. Neiti sanoi heti haluavansa uuden kissan. Itse sanon, etten tiedä kestämmekö tätä montaa kertaa enempää. Nytkin oli onni matkassa, eikä toinen auto ollut ajanut Rymyn yli, se näytti nukkuvalta, hieman verta kuononpäässä. 

Niin surullista.





maanantai 19. maaliskuuta 2012

Hui Hai




Entisissä, rumissa tummansinisissä kumisaappaissani on reikiä saumoissa. En kyllä ole tutkinut niiden korjattavuutta, kun turhamaisuuttani halusin nätit kumisaappaat. Katselin Hai-saappaita sillä silmällä jo viime kevänä, mutta koska kumpikin lapsista tarvitsi tuolloin uudet kumpparit, lykkäsin suosiolla omaa tarvettani (kuinkas muuten äiti-ihminen tekisi?).

Tänään sitten oli sopivan märkä ja harmaa päivä ostaa uudet ja pirtsakat kumpparit. Kyllä näillä nyt kelpaa saapastella, vaikkapa sitten ihan alvariinsa, kun lukee tuossa mukana tulleessa lapussa, että ovat peräti City-mallistoa!

p.s. Saisikohan niistä entisistä jonkinlaiset puutarhakalossit?






sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Pientä kivaa ja tuoksuvaa (=synttäriarvonta)





Aina olen ollut numeroiden kanssa onneton, mutta silti ihmettelen miten tuossa aiemmin laskin blogini iäksi kolme vuotta, jos ensimmäinen postaus on julkaistu 3.3.2010. No tekevälle sattuu jne. 

Joka tapauksessa pienen, tuoksuvan arvonnan järjestän nyt. Vaikka luistelukelit lienevät tältä talvelta ohi, ainakin täällä eteläisessä Suomessa, niin Dermosilin kaunissa tuoksusaippuapakkauksessa ollaan vielä jäällä. Pakkaus sisältää kolme palasaippuaa, vuoden 2010 kuvastosta, mutta tiiviisti paketissa olleet ja kaapin perukoille unohtuneet. Kyllä, luit oikein. Minä, palasaippuafani, olin ne unohtanut kokonaan. Itselläni on kuitenkin sen verran monta ihanaa palaa odottamassa käyttöä, että laitan nämä nyt suosiolla ilahduttamaan jota kuta teistä. 

Arvonta alkaa tästä iltapäivästä ja päättyy viikon kuluttua eli su 25.3.2012. Arpajaisiin osallistut kertomalla blogini kommenttilaatikossa, mitkä viisi keväistä asiaa ilahduttavat Sinua juuri nyt!






maanantai 12. maaliskuuta 2012

Hyvän mielen asioita




Mamman uunista ja Vaahteramäen lapset-blogista nappasin mukaani haasteen kertoa kymmenen hyvää mieltä antavaa asiaa. Tässä ajatuksen virtana tämän hetken hyvän mielen asioita, eivät tärkeysjärjestyksessä:

1. kehittynyt sukanneulomistaitoni, aloitin sukan perjantaina ja lopetin sunnuntaina (pari sille on alussa myös)
2. valo aamulla klo 6.30
3. isäni ja hänen vaimonsa ensi viikonloppuun ajoittuva vierailu
4. lurpahtavat tulppaanit maljakossa
5. mieheni käsivarret
6. lastemme serkkuvauvan suuret, siniset silmät
7. kaunis tyttäremme
8. hurmaava poikamme
9. alehyllystä mukaan tarttuneet luonnonvalkoiset, peltiset purkit (yksi pääsi puikkopurkiksi)
10. Photo a Day-haaste, jota toteutan Facebookissa

Tämän saapi ottaa mukaansa kuka vaan! 




keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Tasalukuja




Minulta livahti taas ohi blogini oikea syntymäpäivä, joka oli 3.3. Muistin kyllä aloittaneeni blogin maaliskuussa, mutta luulin synttäreiden olevan puolivälissä kuuta (viime vuonna kävi samalla tavalla). Kolmen vuoden lisäksi lukijoita on nyt tasan kolmekymmentä, uusimpina Liinu ja Jenni. Tervetuloa!! Synttäreiden kunniaksi haluan jotain kivaa pientä arvonnan merkeissä taas järjestää, mutta täytyy ensin hiukan tuumailla. 

Arki porskuttaa tasaisesti eteenpäin, pakkanen paukkuu aamuisin ja iltapäivällä autoilevalle työläiselle tulee untuvatakissa hiki. Uusi pesukone saapui tänään ja Mies asensi sen lisäksi myös uuden sekoittajan keittiön hanaan. On se kätevä!

Neidille alunperin tarkoittamani sukat ovat ihan kohta valmiit, ja höyrähdin ostamaan uusia lankoja. Sain tänään tiedon, että pääsen eräälle naisille tarkoitetulle, terapiatyyppiselle itsetuntemuskurssille, joka toteutetaan kolmena päivänä huhtikuussa. Odotan sitä mielenkiinnolla ja innolla.

Kuvassa on sunnuntai-iltapäivän valoilmiö taivaalla, sateenkaari pilvessä.

EDIT: EN NÄKÖJÄÄN OSAA LASKEA; olen aloittanut blogini maaliskuussa 2010 eli vuosia on täynnä KAKSI, eikä kolme... se olisi sopinut kyllä noiden toisten tasalukujen kanssa kivasti yhteen :)






maanantai 5. maaliskuuta 2012

Normiarki







Niinpä polkaistiin normaaliarki (josta se onni löytyy) taas käyntiin tässä huushollissa. Viime viikolla jäi kertomatta, että pyykinpesukone levisi ja keittiönhanasta jäi kahva käteeni. Mitäs pienistä, kyllähän yksin oleva naisihminen pärjää "kantovedellä" (kylppäri on keittiön vieressä), eikä pyykkiäkään tarvinnut pestä. Pesukone oli jo kyllä enteillyt hajoamista, ja konsultoinkin varalta erittäin palveluhenkistä huoltoliikkeen miestä perjantaiaamuna aiheesta. Päädyin sen jälkeen vielä yhteen testikoneellisen, joka koitui kohtaloksi. Froteisia kylpypyyhkeitä oli ihan mukava puristella käsin vähemmän vetisiksi linkouksen lauettua kokonaan...

Tänään isäntä sitten ehti jo tehdä pesukonevertailuja ja selvittää keittiönhanan tilannetta ennen iltavuoroa. Vaatteitahan meillä on sen verran (=liikaa), että pärjäisimme ilman pesukonetta jonkun aikaa, mutta sitten se edessä oleva pyykkirumba olisi aikamoinen. Hanan sekoittaja tms. tulee parin päivän sisällä, joten loppuviikosta se on kunnossa. Pesukoneostoksille mennään kun ehditään. Ehkä täytyy käydä joku koneellinen anoppilassa pesemässä, ettei mene seuraavat vapaat ihan kokonaan pyykkivuorta valloittaessa. 




lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kaksi viimeistä päivää




Nostan itselleni kaksin käsin hattua siitä hyvästä, että olen pysynyt suunnitelmassani tehdä vain sitä mikä tuntuu mieluiselta milläkin hetkellä. Vielä joku vuosi sitten olisin varmaan siivonnut kodin kaikkia komeroita myöten, jos olisin ollut viikon yksin kotona. Ihmettelen silti sitä, miten illat ovat olleet lyhyitä itsekseenkin vietettyinä. Miten sitä arki-iltoina ehditäänkin hoitaa kaikki pakolliset kuviot ja aikataulut? 

Minulla ei ole ollut kahta EasyLine-tuntia lukuunottamatta mitään tarvetta järjestää viikon aikana itselleni kohtaamisia kenenkään kanssa, vaikka nythän se olisi ollut helppoa. Nautin hiljaisesta talosta ja pienistä arkiaskareista hissukseen. Lämmitin taloa, kannoin puita, täydensin lintujen ruokapaikkaa, imuroin ja luuttusin alakerran, tein kasviskaalilaatikkoa, katsoin vähän telkkaria, neuloin, kuuntelin hiukan levyjä, luin, surffailin netissä, mapitin Aku Ankkoja, puhuin toki puhelimessa...

Jonain päivänä ajattelin, että voisin ihan hyvin mennä joskus semmoiseen hiljaisuuden retriittiin (te jotka minut livenä tunnette, älkää pudotko tuoliltanne nauraessanne tälle ;) ). Vaikka olen joskus täällä blogissakin tuskaillut sitä omaa, pääni sisäistä vuoropuhelua, niin nyt se ei ollut ollenkaan häiritsevää. Ajatukset menivät ja tulivat, mikään ei jäänyt junnamaan paikoilleen. Aiheita tänne blogiinkiin kirjoitettavista asioista on mielessäni paljon, mutta kun ei heti ole ollut mahdollisuutta kirjoittaa, niin asian merkitys saattaa hiukan muuttua tai haalistua siihen mennessä kun olisi mahdollisuus pukea ajatukset sanoiksi...

Perhe saapuu huomenaamulla. Ikävä ei ole yltynyt mitenkään suureksi, koska olemme joka päivä puhuneet puhelimessa. Mietin ystävälleni AW:lle, että pitäisikö minun potea jonkinasteista syyllisyyttä siitä, etten ikävöi kovinkaan paljoa? (Tätä ikävä vrs. kaipaus asiaahan olen pohtinut ennenkin täällä blogissa, suhteessa Mieheeni.) Kaipausta ja haikeutta koin silloin kun he lähtivät viikko sitten. Tavallaan heidän merkityksensä minulle kirkastui entisestään jo heti ensimmäisen 12tunnin aikana, mutta kun tiesin erossa olon kestävän ennalta määrätyn ajan, niin ei se ikävän tunne syventynyt. Jotenkin on aika mielekästäkin huomata osaavansa olla yksin, kokematta kuitenkaan yksinäisyttä tai kovaa ikävää. Olen nimittäin sosiaalisuuteni takia ehkä joskus liiankin riippuvainen toisista ihmisistä, näiden seurasta ja mielipiteistä. 

Kun olen ehtinyt olla rauhassa omien ajatusteni kanssa, on mieleeni tullut, että ehkä minä Samulia lainatakseni olisin hioutumassa vähitellen sieluni kaltaiseksi...


Leppoisaa ja aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille!



torstai 1. maaliskuuta 2012

6. päivä, jolloin tajusin valon lisääntymisen oikein kunnolla





Kylläpä aika on jälleen kerran rientänyt. On jo torstai ja olen kuudetta päivää yksin kotona. Työviikko on ollut todella rauhallinen. Opiskelijani on varsin näppärä ja etevä. Sain kaikki suunnitellut työt tehtyä. Siirryn siis viikonlopun viettoon hyvillä mielin.

Iltapäivällä esiin tullut aurinko ilahdutti mieltäni kovasti, ja oli aivan hykerryttävää huomata EasyLine-tunnilta kotiin palatessani illan valoisuus. Kello oli puoli kuusi ja aurinko häikäisi! Ihanaa!!!

Sain ensimmäisen Kukkaketo-sukan valmiiksi eilen, ja aloitin jo toisen. Kivaa.