Hyvä suunta, sopiva vauhti

Kuvat sivustolta weheartit.com

Vaikka olenkin tuo ylemmän kuvan aatoksesta samaa mieltä, niin silti en voi olla tuntematta tyytyväisyyttä tämän aamuisesta vaakalukemasta. Hitaasti, mutta varmasti. Jos olen viimeisen vuoden aikana kerryttänyt itseeni melkein kymmenen ylimääräistä kiloa, niin tokihan se hidas pudotus on järkevämäpi juttu. Miksi yrittää pikaista painonpudotusta, jos/kun lihominenkin on tapahtunut pidemmällä aikavälillä?

Toisaalta voisin kritisoidakin tuota vaakakuvan sanomaa; jos ajattelee painonpudotusta vain ja ainoastaan terveyden kannalta (mitä harva nainen, ainakaan tässä iässä, saati sitten nuorenpana ajattelee ensisijaisesti), niin sitten en täysin allekirjoita tuota. Jos oikeasti on ylipainoa jo sen verran, että siitä on terveydellisiä riskejä, niin silloinhan se vaakalukema on tärkeää saada alas. On tärkeää muuttaa elintapojaan, hoitaa itseään, huolehtia siitä omasta tärkeydestään sitä kautta. Painoni/kehonhallintani on osa minua, ja koska minä olen tärkeä, niin miksi en pitäisi huolta niistä? Toisaalta taas vaakalukema ei yksinään kerro kehon muutoksista, joskus se ei heilahda juuri ollenkaan, ainakaan toivottuun suuntaan, mutta vaatteista huomaa esim kiinteytymisen. Niin tai näin, oma tilanteeni sitä korjausta vaatii, ja nyt suunta on oikea. 

Vaa´alta lenkkipolulle. Viime tiistaina oli juoksukoulun viimeinen tapaaminen ennen Suvi-iltaa. "Rehtorimme" luennoi juoksuun valmistautumisesta. Porukastamme suurin osa on lähdössä puolimaratonille tai maratonille, joitakin kympin juoksijoita joukossa myös. Luennon lisäksi juoksimme 8x400m radalla, ja kierrosajan perusteella pystyi hiukan arvioimaan halutessaan päämatkan aikaa. 

Jalkani ovat kiukutelleet edelleen. Ostin uudet lenkkarit, ja niiden sisäänajovaihe on nyt parhaillaan menossa. Lisäksi pohkeitani ja erityisesti vaivaavia "penikoita" on hierottu, mutta aika kivuliaat ovat. Sainkin tiistaina kokeneemmalta juoksijalta ohjeita niiden hoitoon, ja kehoituksen hoitaa penikat kuntoon, ennen kuin asetan lisätavoitteita juoksulleni. Pientä kritiikkiä sain myös uusista tossuistani, ja itsekin jo hiukan harmittelin ostaneeni ne kyllä aika hätäisesti. Mutta jalassa ne ovat tähän asti tuntuneet hyviltä muutamalla pikkulenkillä ja tänään sitten ihan "tositoimissa".

Olin nimittäin tänään muutaman työkaverini kanssa Turussa Naisten kuntovitosella, juoksin 10km. Kaupungin keskustassa kulkeva reitti oli kirjaimellisesti vaihteleva. Kyseessä on ennen kaikkea kuntoilutapahtuma, jossa ei juosta kilpaa, eikä ole ajanottoa. Seurasin omasta sykemittaristani matkani etenemistä. Hiukan minua häiritsi se, että liikennevaloissa joutui välillä pysähtelemään, mentiin edes takaisin kortteleiden väleissä ja matkalla oli useammatkin portaat. Yritin kovasti muistuttaa itseäni, ettei tätä juoksua voi verrata esim viime vuonna Suvi-illassa juoksemaani kymppiin, jolloin tein oman ennätykseni  (00:59:26). Silti tahtoi ärsyttää loppusuoralla se, että kävellen osallistuvat veivät ihan kamalasti tilaa ja me juoksijat jouduimme pujottelemaan milloin mistäkin välistä. No sää oli mainio, osallistumiskassi eväineen ym lahjuksineen riittävä ja matkaseura mieleistä. Tulipahan juostua harjoitusohjelman mukainen joka viikkoinen pitkä lenkki Turussa :)!