Ajatukset jotenkin kaaoksessa. Kaikki kukkii valkoisena pihalla, liian nopeasti. Miten jo nyt näin ensimmäisen lupiininkin tienposkessa? Neidin ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla lopussa, miten äkkiä sekin on mennyt. Minusta tuntuu, etten pysy minkään asian perässä. Kesä tulee liian nopeasti. Aika kuluu ja minä pyöritän samoja keskeneräisiä, epävarmoja ajatuksia päässäni saamatta mitään ajatusketjua päätökseen.
Niin tuttu tunne. Minne se aika lipuu kuin hiekka sormien välistä salakavalasti? Juurihan tässä itsekin mietti, että joko voisi virallisestikin aloittaa jouluvalmistelut, mutta niin se vain on puoli vuotta mennyt kuin siivillä ja kohta ollaan vuoden toisella puoliskolla.
VastaaPoistaKun siitä jotenkin osaisi ja muistaisi aina silti tästä kaikesta napata sen olennaisimman ja tärkeän, mieleen ja sydämeen!
Susa, juuri näin. Kun luen vanhoja postaukiani, niin olen kyllä pysähtymisestä ja hetkeen tarttumisen kokemuksista kirjoittanut esim viime kesänäkin aika monta kertaa. Nyt se taito meinaa olla hukassa...
VastaaPoista