Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. joulukuuta 2013

Luukut 19&20... touhua tohinaa, vilinää vilskettä... ja joulufiiliksen hippusia havaittu
















Luovutan, en ehdi millään tekemään joulukalenterin luukkuja loppuun talon esittelyn puitteissa... olen sitä tyyppiä, joka kasaa itselleen hommia ajoittain niin paljon, että alkaa jo hengästyttää. Eikä tätä tapahdu pelkästään jouluna. Pienen paineen alla tosin hommat hoituvat tehokkaammin. En edes ala luetella mitä kaikkea olen viime päivinä tehnyt.

Ajattelin kuitenkin tehdä kodin loppujen tilojen esittelyt kunhan joulusta päästään eli ihan kokonaan en jätä leikkiä kesken. Nyt vaan ei tosiaan riitä aika noin perusteellisiin postauksiin, en pysty jatkamaan valitsemallani tiellä. Jos siltä tuntuu, niin teen luukut joulunaluspäivien tunnelmista, mutta päätin, että fiiliksen mukaan. 

Nuorempi siskoni on tyttösensä kanssa ollut joulunaluspäiviä viettämässä meillä. Pikkuneidille on riittänyt riemua serkuista, kissoista, leluista ja tänään kannoimme jo kuusenkin sisään. Saa nähdä mikä on ilme aamulla, kun näkee koristellun puun ennen kotiin lähtöään! Omat lapset totesivat koristelun lomassa, että nyt alkaa tuntua jouluisalta :)! 

Joulufiilistä ovat nostattaneet ja mieltäni liikuttaneet lasten joulujuhlan lisäksi pari puhelua ja joulukorttia menneisyyden tärkeiltä ihmisiltä. Miten ihana kuulla, että ensimmäisellä kummilapsellani menee pienen esikoispoikansa kanssa. Ihana saada puhelu entiseltä joogaohjaajaltani, joka oli tärkeä tuki ja oppiäiti teinivuosien ja vanhempien eron jälkeisissä mainingeissa. Ihana lukea ensimmäisen tärkeän kollegan eläkekuulumisia joulukortista. Miten ihania ihmisiä matkallani on ollut, ja on edelleen! Huomenna heitä saapuu meille glögille, ovet ovat avoinna ja pannu kuumana koko iltapäivän... josko vuoden lyhin päivä tuntuisi keveämmältä tämän myötä!

Ihania joulunaluspäiviä Sinulle! 






maanantai 19. marraskuuta 2012

Vielä kerran... kesämuistoja nimittäin





















Kirahvilan Kati haastoi minut katselemaan viime kesän kuvia, ja julkaisemaan kuusi kuvamuistoa täällä blogissani. Päätin julkaista sellaiset kuvat, jotka eivät ole olleet aiemmin esillä. 

Särkänniemi valloitettiin koko perheen voimin ensimmäistä kertaa ja hyväksi havaittiin. Hra Kuopusta hieman kismitti, ettei vielä hurjimpiin laitteisiin päässyt, mutta eiköhän ensi kesänä jo pituus riitä!

Onnenaamu-nimistä herkkukääretorttua nautittiin siskontytön syntymän kunniaksi toisen siskon luona, kun Pohjois-Karjalasta ajelimme kotiin päin äidin ja lasten kanssa. Prinsessakakku oli ykkösvaihtoehto, mutta koska sitä ei ABC-aseman kaupasta löytynyt, niin "tyydyimme" tähän. Oli hyvää ja onnenkyyneleet pinnassa!

Puuhamaassa vietimme iloisen kesäpäivän ystäväperheen kanssa. Luvattiin hellettä ja poutaa, saatiin hellettä ja sadetta. Onneksi sade alkoi vasta allasalueelle siirryttäessä. Ankka vei joukon kuopuksen tutin, eväät maistuivat hyvin ja kaikilla oli ratkiriemukasta. Yksi kesän parhaista päivistä!

Kukkia, kasveja, luontoa, yksityiskohtia... niitä tuli jälleen kerran kuvattua urakalla kesän aikana. Pisarat poimulehdellä on erään sateisen kävelylenkin saldoa. 

Kissaneiti Miina, jota kävimme katsomassa naapurissa ensimmäisen kerran jo vuorokauden ikäisenä. Pieni ja suloinen. Ruokimme hänen emoaan vajaan kahden viikon ajan isäntäväen lomareissujen aikana ja näimme Miinan sekä hänen siskonsa silmien avautumisen ja kasvamisen. Tällä hetkellä neiti on ajoittain aika riiviökin, mutta söötti silti!

Viimeinen kuva on kesälomareissulta Pohjois-Pohjanmaalta, lapset gogoilemassa mökillä. Vaatetuksesta näkee, että sattui sitä sentään joku helteinenkin päivä meidän lomalle!


Haasteen voisin tyrkätä vaikkapa Tie on kevyt-blogiin, Mamman uuniin, Rozille ja Juntusen naapuriin


p.s. poistin kommentointia hankaloittavan sanatunnisteen



lauantai 10. marraskuuta 2012






36 vuotta sitten kapalossa Naistenklinikalla. 


Nyt olen; 

Nainen, jolla on yöpöydällä pino kirjoja odottamassa lukemista, kaksi eri käsivoidetta, huulirasva ja kännykänlaturi.

Nainen, joka häärää, tekee, touhuaa, myllää, värkkää, kotoilee... mutta osaa mielestään myös rauhoittua sitä tarvitessaan.

Nainen, joka pitää valokuvaamisesta, kirjoittamisesta, kissanpennuntuoksusta, kanelista, appelsiini-rooibosteestä, Miehensä käsivarsista, Tyttärensä lauluäänestä, Poikansa karheasta kampauksesta, kaksista villasukista päällekkäin...

Nainen, joka nauraa ja puhuu paljon, suhtautuu elämään ensisijaisesti positiivisessa valossa, mutta ajoittain löytää itsensä synkistelemästä hyvinkin syvissä vesissä.

Nainen, joka positiivisuudestaan huolimatta toisinaan suree/stressaa asioita suotta etukäteen aivan liikaa.

Nainen, joka ei pidä liian ehdottomista ihmisistä.

Nainen, joka haluaa raivata turhat tavarat, asiat, esineet ja myös huonoa energiaa aiheuttavat henkilöt elämästään.

Nainen, joka haluaa aikoo osallistua jonain päivänä Enneagrammi-kurssille, kokeilla Elämänkaarikirjoittamista ja aloittaa joogaharrastuksen 20vuoden tauon jälkeen.

Nainen, joka sai lahjaksi Heikki Salon soololevyn Hiili, valkoisen frillahuivin, laventelipalasaippuan, rannekorun, joulukaktuksen ja kynttilän.

Nainen, joka lähtee viettämään syntymäpäivänsä iltaa töihin.


:)






lauantai 21. heinäkuuta 2012

C'est la Vie






Viimeisen viikon sisällä minä olen:

- matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä
- aloittanut geokätköilyn isäni jalanjäljissä
- kantanut huolta isäni terveydestä hänen sairastuttuaan samaisella Venäjän matkalla
- iloinnut sukulaisteni seurasta
- tavannut kaksi pikkuserkkuani niin ikään ensimmäistä kertaa
- kokenut kylmiä väreitä Valamon luostarin pääkirkon seinämaalausten ja ikonostaasin edessä
- surrut Venäjän Karjalan rähjäisyyttä
- vieraillut tasan vuosi sitten kuolleen isänisäni syntymäkunnassa, Ruskealassa
- muistellut ja ikävöinyt isovanhempiani tavallista enemmän
- säilonyt kymmenisen kiloa mansikoita
- kaivellut vaaleanpunaisia vauvanvaatteita valmiiksi rotinareissua varten
- ollut aivan sekaisin viikonpäivistä, koska pidin normaalin perjantaivapaani jo maanantaina Venäjän-matkan takia
- ollut kiitollinen esinaiselleni, että sain olla vielä tiistain palkattomalla työvapaalla 
- nukkunut liian vähän
- odottanut viikon päässä häämöttävää lomaa
- liikuttunut lukuisia kertoja katsellessani siskontyttären valokuvia
- ihmetellyt omien lasteni kasvua
- valinnut lasten kanssa heille koulureput 
- jättänyt vastoin tapojani matkalaukun purkamatta moneksi päiväksi kotiinpaluun jälkeen
- kuunnellut paljon Jukka Pojan uutta levyä, jolta muutama kappale on noussut suosikeikseni... niistä yksi tässä maistiaisena...





lauantai 9. kesäkuuta 2012

Aikamatka










Siivousprojektieni keskellä täytyi tänään pysähtyä selailemaan kuvissa näkyviä "kirjallisia" tuotoksia. Slam book- vihkoja tehtiin joskus ala-asteen viimeisinä vuosina ja yläasteella paljon. Tunnetteko tapauksen? Vihko, johon sai itse keksiä kysymyksiä ja kaverit vastasivat niin, että ensimmäiselle sivulle keksivät nimensä perään jonkin merkin, jota sitten käytettiin jokaisella sivulla tunnisteena kysymyksiin vastatessa. Ensimmäisen olen tehnyt 1986 eli kymmenvuotiaana ja viimeinen taitaa olla 1991 tai -92. Kansissa lentäviä lausahduksia niin suomeksi kuin englanniksi, sekä joitakin artistien nimiä noissa ihan ekoissa. 

Minulla ei ollut koskaan Teinari-kalenteria, vaan halusin tuommoisen ison Karviskalenterin. Joka vuosi yläasteella. Niihin olen tallettanut harvasanaisesti kommentteja elämästäni. Päiväkirjaa pidin jo ala-asteelta alkaen ja niissä sitten olen tuntojani purkanut tarkemmin. Tuo omenakuvioinen kirja oli ensimmäinen päiväkirjani vuodesta 1986 alkaen. Varsin hellyttäviä ensimmäisten vuosien muutaman lauseen merkinnät. Loppupuolella sitten alkaa jo olla moninaisempaa vuodatusta ja jatkuvaa sydämien piirtelyä... huoh! Pinon päälimmäisenä on yhden vuoden päiväkirja, jossa ne sydämet sen kun lisääntyvät. Alimmaisena pinossa on riparikirja, jota en ole hennonnut heittää menemään, vaikka eipä tuota ole tullut selailtuakaan.

En lukenut noita vielä kunnolla läpi, mutta sieltä täältä silmäilin. Ajatukset kyllä siirtyivät tehokkaasti kahdenkymmenen vuoden taakse... järkyttävää, niin kauan on siitä kun peruskoulu päättyi. Suurimman osan asioista muistan niin tarkkaan, etten voi tajuta aikaa kuluneen noin paljoa! Ajattelin, että joku lämmin kesäpäivä istun kaikessa rauhassa pihalla, ja luen näiden lisäksi kaikki vanhat kirjeet sekä kortit läpi. Niitäkin on aikamoinen määrä jemmassa nimittäin.



p.s. Neiti Esikoinen teki oman Slam bookin heti tänään, kun oli ensin lueskellut noita minun vanhoja läpi :)