lauantai 21. heinäkuuta 2012

C'est la Vie






Viimeisen viikon sisällä minä olen:

- matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä
- aloittanut geokätköilyn isäni jalanjäljissä
- kantanut huolta isäni terveydestä hänen sairastuttuaan samaisella Venäjän matkalla
- iloinnut sukulaisteni seurasta
- tavannut kaksi pikkuserkkuani niin ikään ensimmäistä kertaa
- kokenut kylmiä väreitä Valamon luostarin pääkirkon seinämaalausten ja ikonostaasin edessä
- surrut Venäjän Karjalan rähjäisyyttä
- vieraillut tasan vuosi sitten kuolleen isänisäni syntymäkunnassa, Ruskealassa
- muistellut ja ikävöinyt isovanhempiani tavallista enemmän
- säilonyt kymmenisen kiloa mansikoita
- kaivellut vaaleanpunaisia vauvanvaatteita valmiiksi rotinareissua varten
- ollut aivan sekaisin viikonpäivistä, koska pidin normaalin perjantaivapaani jo maanantaina Venäjän-matkan takia
- ollut kiitollinen esinaiselleni, että sain olla vielä tiistain palkattomalla työvapaalla 
- nukkunut liian vähän
- odottanut viikon päässä häämöttävää lomaa
- liikuttunut lukuisia kertoja katsellessani siskontyttären valokuvia
- ihmetellyt omien lasteni kasvua
- valinnut lasten kanssa heille koulureput 
- jättänyt vastoin tapojani matkalaukun purkamatta moneksi päiväksi kotiinpaluun jälkeen
- kuunnellut paljon Jukka Pojan uutta levyä, jolta muutama kappale on noussut suosikeikseni... niistä yksi tässä maistiaisena...





2 kommenttia:

  1. Elämää kauneimmillaan olet saanut viettää-kaikissa väreissään.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!