Tiistai-illan tuumailuja

Aamuhämärässä päiväkodin pihalla iski tajuntaani ajatus, että ensi syksynä en enää siinä pihassa pysähtele. Melkein itku silmässä ajelin työpaikalle. Päivääni mahtui poikkeuksellisesti kolme palaveria ja paloturvallisuusluento sammutusharjoituksineen.

Tiiviisti ohjelmoitua päivääni piristi asiakkaani antama Syklaami. Ylihuominen syntymäpäiväni oli hänen mieleensä juurtunut jostain ohimenneestä keskustelusta kauan sitten. Pyörätuolilla liikkuen hän oli kukan minulle varta vasten kaupasta hakenut. Olen otettu. 

Tämän lisäksi sain toiselta asiakkaalta sovitusti tilaamani villapolvisukat. Neulominen on hänelle terapiaa, ja tekemällä tutuille, tärkeille ihmisille sukkia, hän kokee itsensä tarpeelliseksi. Ostin vain liian vähän lankaa, joten hän joutui käyttämään omia varastojaankin. Niistä tuli hauskat ja lämpöiset, kyllä nämä jaloissani tarkenen iltaisin :). 

Kun työpäivästä ja -palaveresta pääsin, vierähti reilu tunti päiväkodilla Hra Kuopuksen esiopetussuunnitelman parissa. Saimme jälleen kerran todeta Mieheni kanssa, että meillä on taitava, lahjakas ja ihana pikku mies perheessämme. Olen aivan mahdottoman ylpeä hänestä!

Päivän päätteeksi kävimme vielä Nti Esikoisen kanssa kuutamokävelyllä. Mukava pieni hetki rakkaan tyttären kanssa, ja ehdimme puhua monenmoista lenkin aikana. Miten tärkeitä kahdenkeskiset hetket ovatkaan! Suunnitelimme Tyttöjen päivää, josko vaikka suuntaisimme Tampereella kahdestaan päiväksi ennen joulua...