Kameran kanssa pihalle klo: 8.30 yövaatteilla ja aamutakilla. Pakkohan se oli, vaikka tautitila ei vieläkään tahdo päästää minusta otettaan. Kaunista, marraskuu näyttää hienompaa puoltaan.
Kirkkaasta päivästä huolimatta kirjoitan tämän tähän, jälleen kerran Äiti itä-teoksesta.
" Sininen hämärä.
Hetki kahden pimeän välissä, kun marraskuu kääntää kylkeä."
Mies oli ystävänsä mökillä viime yön, lapset pääsivät viereeni isoon sänkyymme jo illalla. Tyytyväisinä tuhisivat, mutta minä en osannutkaan nukkua. Tänään päivällä kannoin sisälle seitsemän telineellistä puita ja olin aivan poikki. Miten tämä ottaa nyt näin voimille?
Kyllähän tuo sairastaminen tuppaa vähän käymään fysiikalle... Ikävä kyllä.
VastaaPoistaTuo jäätynyt muratti on muuten oikein kaunis. :)
Kati, olen samaa mieltä muratista :)! Kävin jus Kirahvilassa, teillä sairasteltu urakalla :( Mie vasta viikon, mutta tuntuu kuin pidempään. Saa nähdä iskeekö tauti meillä muksuihin missä vaiheessa...
VastaaPoista