Painavaa asiaa

Pakkailen ja teen lähtöä Eerikkilän urheiluopistolle, viettämään juoksukoulun harjoitusleiriviikonloppua. Uusille lukijoille kerrottakoon, että olen ollut viime syksystä alkaen Forssan Suvi-illan ja Eerikkilän urheiluopiston järjestämässä juoksukoulussa. Vakaa aikomukseni on juosta hilipasta 18.6. puolimaraton ensimmäistä kertaa elämässäni. Kympin olen kyseisessä juoksutapahtumassa juossut jo usemman kerran.

Vakaa aikomukseni oli myös kirjoittaa toista blogia juoksuharrastuksestani, sivuten myös iänikuista kevennysprojektiani. Olen ikuinen 5-10kg:n pudottaja. Säännöllistä liikuntaa olen alkanut harrastaa kunnolla vasta aikuisiällä, ja juoksemista Hra Kuopuksen syntymän jälkeen eli viitisen vuotta. (Juoksin kympin siis ensimmäisen kerran hänen 1-vuotiskesänään.) Liikkuminen on juoksukoulun myötä jatkunut poikkeuksellisesti läpi talven. Yleensä herään keväällä treenaamaan kesää varten ja sitten syksyllä taas into hiipuu totaalisesti (vaikka kuinka uhoilenkin...). Siinä samalla paino jojoilee tyylikkäästi. 

Tällä hetkellä liikunta on jo sen verran säännöllinen osa elämääni, että tunnistan sekä psyykkisen että fyysisen tarpeen lähteä liikkeelle. Kiukustun itselleni, jos/kun huomaan yrittäväni vanhoja tekosyitä, joilla siirtäisin lähtemistä. Syöminen ja kaikki siihen liittyvä sitten onkin vaikeampaa. Tiedän, että saisin painoa pudotettua, mutta kuten monella muullakin se hallinta on se vaikein juttu. Jotkut niistä, jotka tuntevat minut oikeassa elämässä, voivat ihmetellä mitä minulla on valittamista. Mutta jos on 163,5cm pitkä ja painaa 70kg, siinä on selvästi jokunen kilo liikaa. Sen tuntee vaatteissa, olossa ja tietenkin myös juoksussa, koska viime kesänä juoksentelin 8kg kevyempänä. 

Toisen blogin pitäminen on kaatunut nähtävästi siihen, ettei minulla ole ollut mitään uutta kerrottavaa. Siksi nyt taas kerran pohdin, että ruodinko satunnaisesti näitä asioita kuitenkin täällä, vaikka ajattelin jossain vaiheessa ihan muuta. Rehellisesti sanottuna ei taida aikakaan riittää kahden blogin ylläpitoon. Ihailen suunnattomasti Neiti X:n blogia Laihisraivarit ja olisin mielelläni tehnyt jotain samankaltaista. Kunpa oppisin vihdoinkin, että tässäkin asiassa pitäisi edetä sillä ajatuksella, että hiljaa hyvä tulee... 

Kertokaapa te niin vanhat kuin uudet lukijat, haluatteko kuulla juoksentelustani ja siihen liittyvistä asioista enemmän?

Mukavaa kevätviikonloppua teille kaikille!

P.S. kotiin jää odottamaan tämmöinen kirjapino, mukaani nappaan Kähkösen Neidonkengän huomista tunnin lepotaukoa varten :)!